Minä taidan olla sillä tavalla romanttisesti maantiepyöräilyyn suhtautuva, että annan anteeksi huonon päällysteen, jos tie on muuten hieno ajettava. Ja ehkä myös kompensoin puuttuvaa vauhtia sillä että ajattelen olevani kovempi pyöräilijä kun viihdyn huonollakin asfaltilla...
Viime kesä oli siitä omituinen tai ainakin erilainen kuin edelliset, etten ajanut pitkiä lenkkejä tyyppiä Lahteen ja takaisin, En tainnut käydä Myrskylää kauempana enkä Porvoon itäpuolellakaan. Siksi oma Top 5:ni on maantieteellisesti sangen rajoittunut eli näillä teillä viihdyin vuonna 2022:
Paippistentie - Granbackantie; aina yhtä ajettavia - jopa sateen yllättäessä Pohjois-Paippisissa - ja tuulisinakin päivinä ne tarjoavat hämmästyttävän usein suojaisia osuuksia.
Porvoontie eli tie 1492 Laukkoskelta Hinthaaraan; päällystämisen tarpeessa, mutta niin vähäliikenteinen että ajolinjansa saa valita vapaasti, kumpuileva ja mutkitteleva ja sellainen jonka ajettuaan voi mielessä joskus käydä ajatus että kääntyisi saman tien ympäri ja ajaisi toiseenkin suuntaan.
Tie 1494 Mäntsälästä Nummisten ja Pornaisten kautta Nikkilään: kumpuilevia ja mutkittelevia osuuksia, Mustijoenlaakson viljelysmaisemia, Halkian läpiajo, Pornaisten mäet ja Linnanpellon jälkeiset aina tuuliset peltoaukeat; pitkähkö mutta vaihteleva tie, jolta kaiken lisäksi on sopivin välein useita mahdollisuuksia vaihtaa reittiä, jos sellainen sattuisi houkuttamaan.
Tarkkistentie - Bjurbölentie - Vessööntie - Sondbyntie; vienyt Emäsalon ja Tirmon teiden paikan eli ilman vaihtoehtoa edestakaisten reittien ykkönen; vaihtelua niin maaston kuin maisemienkin suhteen, bonusmahdollisuutena Kråkön kierros.
