Milloin ajoit viimeksi?

Eilen, maanantaina eli 18. lokakuuta.

Neljä tuntia gravelia vierähti kuin siivillä. Viikin kautta ja Vantaanjoen vartta ylöspäin Keskuspuistoon, jossa teitä riittää - etenkin jos niitä ajaa ristiin rastiin ja kumpaankin suuntaan. Silvolantiekin oli tietysti ajettava ensin pohjoiseen ja sitten uusien Keskuspuiston lenkuroiden jälkeen etelään.

Kivaa oli. Tiet olivat yllättävänkin kuivia ja aurinkoistakin oli muutamaan otteeseen!


Kuva on viime viikolta - eilen ei malttanut pysähtyä - mutta fillari on sama:

Tänään ajelin pari tuntia. Olo oli vähän voimaton. Eilen illalla iski oku oksennustauti. Tuli vissiin syötyä porkkanoita vähän liikaa. Unten maille pääsi vasta joskus 1 aikaan yöllä.

Joka tapauksessa tuli pyörittyä lähitienoilla. Ajelin mm. Viikistä baanaa pitkin Oulunkylän kautta Pasilaan. Pyörätie on auki nyt ja hyvässä kuosissa. Ajoin myös Oulunkylän aseman kautta Pohjois-Haagaan ja siitä junaradan varteen. Tämänkään tien varrella ei enää tietöitä jotka ois haitannut. Pitäjämäen kohdalla on vielä tietöitä jotka katkaisee länteen menevän radan varren pyörätien.

Ilma oli selvästi koleampi, +5C lähtiessä, mutta aurinkoinen.

Vantaanjoen uusi silta on luvattoman tylsännäköinen, mutta onhan se kiva ajaa uutta baanaa!

Meitsin huudeilta eli Myllärintieltä kääntymisen jälkeen on kaksi pakollista puolenvaihtoa, molemmat kiertoliittymissä, mutta sama juttu oli ennen Jokeri-rataakin. Ja pakko antaa jonkinlainen tunnustus siitä että rata on tolppineen, johtoineen, lyhtyineen, nurmineen ja kiveyksineen oikeastaan melko tyylikäskin!

Tänään lenkki Porvoon kautta. Samalla tuli noudettua Sibbo Vargarna pyöräilyjaoston järjestämän kilpailun arvontapalkinto. Kiitoksia vaan Sipoon Sudet !

Keli oli enimmäkseen aurinkoinen, vähän tuulta. Reilu 100km kertyi matkaa, kevyttä pyörittelyä.

Tullessa Malmilla mittari näytti +12C klo 17:55.

Eilen eli perjantai-iltapäivästä pyöreät kolme ja puoli tuntia.

Sää ei ollut aurinkoinen, mutta tiet olivat kuivia, joten mikä oli ajaessa. Monilla gravel-fillaristeilla on reittiä speksatessa ohjenuorana pysytellä poissa asfalttipäällysteisiltä teiltä niin suuressa määrin kuin mahdollista, mutta itse tykkään vaihtelusta ja mahdutan mielelläni samalle lenkille niin maantietä, ulkoilutietä, kelviä kuin katuakin

Olen siis allroad-fillaristi!

Eilen suuntasin Kivikon ulkoilualueen kautta Hakunilaan taas tulevan talven hiihtoladuille ja jatkoin Vanhan Porvoontien ja Sääksitien kautta Keravanjoen varteen. Sitten Lahdentie yli ja Koukkusuontietä ja ulkoilutietä takaisin. Johannebergintieltä mainiolle gravel-pätkälle Jänissuontie - Afrikantie - Kappalaisentie.

Pakollisen Nikkilässä käynnin jälkeen taas Kuninkaantielle eli Ollkärrintielle ja sitten vaihteeksi Öljytielle, jonka varteen osui ensimmäinen pysähdys;



Hiljaista oli ja porttikin oli kiinni, sillä perjantaisin ei ammuta.

Premier Parkin kohdalla käännös vasempaan ja Mickelsbölentien gravelille. Pätkä Ali-Vekkoskentien asfalttia ja taas hiekkatietä: Yrjäksentie - Jaakontie. Öljytien toisella puolella gravel saa jatkoa. kyltissä lukee Lähdetie, mutta se on Västergårdintie, joka vie Sköldvikin junaradan vieressä kulkevalle hiekkatielle.

Sitten taas hieman pitempi pätkä asfalttia eli Uutta Porvoontietä Boxiin. Grönkullantie on lyhyt mutta hauska hiekkatie, joka tuo takaisin Uuden Porvoontien varteen. Toisen pyshdyksen paikka:



Matka jatkui luontevasti tien toiselle puolelle Vinterintielle ja tunnelin ali Porvoonväylän toiselle puolelle. Joskus olen jatkanut siitä suoraan polkua ja tullut Itäiselle Hangelbyntielle kutakuinkin Kauramaantien kohdalla, mutta nyt käännyin Plindintielle ja Poikiksentielle ja päädyin Porvoonväylän siltaa pitkin ylitettyäni hupaisasti takaisin Uudelle Porvoontielle.

Ajatus olikin palata Boxiin ja ajaa Spjutsundintietä kunnes kääntyisin Skattåkerintielle. Jossain välissä tien nimeksi vaihtuu Itäinen Hangelbyntie, joka Kalkstrandtintien ylityksen jälkeen tietysti jatkuu Läntisenä Hangelbyntienä. Taas siltaa pitkin Porvoonväylän yli ja ulkoilutielle. Käännös vasempaan lyhyelle kärrytien tapaiselle ja uusi käännös Gunnarsintielle. Eriksnäsintiellä on miltei heti vastassa tiukka ylämäki, mutta sitten saakin lasketella uuteen kiertoliittymään ja kääntyä Söder Pippurin ohi Uuden Porvoontien kelville.

Seuraavaksi olisi voinut olla vuorossa Joensuun raitti ja sitten perinteinen Hitåntien - Vainuddintien - Gumbontien lenkki, mutta nyt jatkoin suoraan kohti Vaakkolanmäkeä. Porvoonväylän ties kuinka monennetta kertaa ylitettyäni käännyin Vesterängintielle ja Juhlamenojen pihan ja nimettomän soratien kautta ja Vesterbackantietä takaisin Uudelle Porvoontielle.

Sitten vain hivenen yllätyksettömästi mutta mukavaa kyytiä kelviä aina Talosaarentien risteykseen saakka ja siitä perinteiselle kiepille Kantarnäsintien ja ulkoiluteiden kautta Mustavuoreen. Siellä piti tietysti kiertää lenkki tai puolitoista. Tutun parkkipaikan kautta Länsimäen puolelle ja sitten voimajohtolinjaa seuraavaa ulkoilutietä kotimatkalle.



Fat Pipe tai Arena Center kävi valmistuttuaan kaksikymmentä vuotta sitten pitkään sitkeää taistelua graffitia vastaan, mutta jossain vaiheessa ilmeisesti joutuivat toteamaan ettei se kannata. Tätä en ollutkaan aiemmin nähnyt eikä se mielestäni ole hullumpi!

En ihan vielä ajanut kotiin vaan kävin kiertämässä Alakiventien myrkkymäen ja laskettelin sitten urheilupuiston ohi Puotinharjuun:



En sentään parturissa käynyt, mutta fillarin jätin kyllä tuohon siksi aikaa kun piipahdin lihakaupassa. Joskus tekee mieli lammaspataa! Sitten vain muovipussi huolella aluspaidan ja ajopaidan väliin ja kuplahallin vierestä taas Alakivenpuistoon ja Korkeakallion mörssäripatterin ohi ja ylös Myllynsiipeä.

Hyvä lenkki!

Länteenpäin tuli pyöriteltyä mm. Bodomin ympäri. Hyvä lenkki.

Pitäjämäen tietyömaan kiertäminen ei mikään helppo rasti jos haluaa pelkkää asfattia ajaa mutta ilmansuunnat mielessä pidettynä en sentään eksynyt. Seuraavalla kerralla kenties onnistuu jo paremmin kierto

Tänään eli sunnuntaina.


Lähtemään pääsin kahdeltatoista, mutta enköhän olisi yhdeksitoistakin ehtinyt jos siihen aikaan olisi ollut setämiesstartti. Nyt oli mukavampi odottaa taivaan selkiintymistä ja lähteä ajamaan auringonpaisteessa.

Taidan olla soololenkit jo niin omaksi ottanut, etten lauantaina viitsinyt vääntäytyä Maunulan majalle vaikka siellä olisi odottanut ajoseura ja valmiiksi speksattu gravel-lenkki jonnekin länteen.

Nyt reitiksi tuli alkuun tuttuakin tutumpi Viikki - Vantaanjoki - Keravanjoki - Kylmäoja eli mentiin teemalla nice and easy. Kierros Raition reitillä Pirunkorvessa eli käväisy Tuusulan puolella ja sitten takaisin samaa reittiä.

Seuraavaksi oli vuorossa Keskuspuisto ja sielä vaihteeksi suunnaksi Laakso. Ja sitten takaisin, muttei tällä kertaa samaa reittiä. Haltialasta sitten Kuninkaantammentietä ja sitten Silvolan - Voutilan kiekka. Ja lisää Keskuspuiston ulkoiluteitä.



Vanhankaupunginkosken kautta takaisin, pyörähdys Fastholmassa ja sitten Pihlajamäen kautta Malmin jäähallin mittarin näyttämää lämpötilaa ihmettelemään. Sieltä Kivikon kierros ja sitten Kontulan kelkkapuiston kautta Liikuntamyllyn mittarista vertailukohtaa hakemaan.



Takaisin Kivikkoon ja puistosiltaa Myllypuron puolelle. Muutama korttelikierros ja kotiin. Hyvä lenkki, malttaa pitää huomisen vapaapäivänäkin, ellei sauvakävelylenkki tunnu innostavalta.

Aikaa oli mennyt 6.20 ja kilometrejä oli kertynyt 140 km. Nousumetrejä niin vähän ettei kehtaa kertoa.

Tänään eli maanantaina, YK:n päivänä ja Rauhan, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen vastuun rukouspäivänä.

Piti olla lepopäivä tai korkeintaan kevyehkö sauvakävelylenkkipäivä, mutta kovin sateiselta näyttävä sääennuste tiistaille ja hieno auringonpaisteinen, vaikkakin pikkaisen viileä sää toivat suunnitelmiin muutoksen - eikä se ollut huono juttu ollenkaan.

Puoli kahden aikaan aamuisesta pakkasesta ei ollut enää tietoakaan, mutta ajovaatetusta oli silti syytä tarkistaa: kypärämyssy vaihtui tuulenpitävään, Castellin hanskat Roecklin niin ikään tuulenpitäviin, kaula suojattiin buffilla ja jalat paksummilla sukilla.

Lenkin teemana olivat Nikkilän takaiset hiekkatiet eli päätin ajaa jotain kautta Käsis Solbackaan ja takaisin. Menomatka sujui aluksi Kivikon ja Hakunilan ulkoilupuistojen kautta ja sitten tavanomaista reittiä Nurmimäentie - Kiertomäentie - Vanha Porvoontie - Jokivarrentie. Paluureitti vei loppupuolella vähän tylsästi Lahdentien kelville, mutta alkoi olla jo turhankin viileätä.


Gravelpätkiä kertyi, vaikka muutamia säästelin seuraaville lenkeille eli en sentään ajanut kaikkia kerralla (enkä jatkanut Pohjois-Paippisiin, sillä se olisi tehnyt lenkistä jo päälle kuusituntisen):

Jänissuontie, Afrikantie ja Kappalaisentie.
Herralantie, Ulvomäentie, Tomsuontie ja Skepparsintie.
Linnantie, Snickarbackantie, Käsiksentie, Hannuksentie, Utegårdintie, Högmontie, Käsiksentie ja Silfverinmäki.
Nimetön peltotie, Molnmossantie ja Mårsbackantie.
Kotimäentie, Takskorventie, polunpätkä ja Norantie.
Talmantie, Ahjon ja Keinukallion ulkoilutiet, Koukkusuontie ja Jokitie.



Päivän koominen hetki koettiin Tomsuontiellä. Se on kapea peltotie, pyöräurien välissä kasvaa nurmea ja urissa on traktorin jäljiltä paikoin syviäkin kuoppia, joissa nytkin oli lätäköitä - ja ne olivat iltapäivällä vielä jäässä. Muutenhan se oli kovapohjainen ja ajettava ja miltei tuulettomassa säässä pyörä kulki niin mukavasti että saatoin kuvitella ajavani pienessä hatkaporukassa jotain ribinouta Tro Bro Leonissa.

Yksi lätäkkö oli niin iso ja syvältä näyttävä, että väistin sitä keskelle - mutta se nurmi olikin yllättävän liukasta, sillä jotenkin kävi niin että pyörä ei kääntynytkään vaan matka jatkui suoraan ulos tieltä vieressä kulkevaan ojaan, joka tosin ei ollut kovin syvä eikä vettä täynnä, mutta johon etupyörä tietysti upposi juuri sen verran että kuski lennähti - tai lennähti ja lennähti, vauhtia ei sittenkään kovin kauheasti ollut - tangon yli.

No, kun mitään ei sattunut pyörälle eikä miehelle, oli mukava ajatella että jos kuvausmoottoripyörä olisi ajanut perässä, olisi saatu kuvamateriaalia, jota olisi kelvannut näyttää vaikkapa Pariisi-Roubaix'n komeimpien lentojen seurassa!

Lätäköt eivät ihan kaikki olleet ehtineet sulaa muualtakaan ja paluumatkalla auringon laskettua pilvettömältä taivaalta ne tietysti ehtivät jäätyä uudelleen, mutta kun keli oli kuiva, niin minkäänlaista liukkautta ei tarvinnut pelätä.

Myrttisen kurkkujen mittari näytti +0 klo 18.02 ja Liikuntamyllyn mittari -0 klo 18.42 ja molemmat lienevät olleet melko tarkasti oikein.

https://ridewithgps.com/routes/41297272

Viisi tuntia ja vartti, josta melkoinen osa silkkaa gravel blissiä ja syksyistä parhautta. Näpit olivat vähän jäätyä, kun ei hoksannut varustautua ohuilla aluhanskoilla tai siis siksi että alkumatkasta ampumahiihtohanskat olivat aavistuksen verran liian lämpimät ja siksi tietenkin kostuivat.

Hyvä lenkki. Jospa nyt malttaisi olla ajamatta yhden päivän

Viimeinen muokkaaja, Kessiakoff pvm Ti Loka 25, 2022 6:18 pm, muokattu 2 kertaa

Kessiakoff kirjoitti:

...
Viisi tuntia ja vartti, josta melkoinen osa silkkaa gravel blissiä ja syksyistä parhautta. Näpit olivat vähän jäätyä, kun ei hoksannut varustautua ohuilla aluhanskoilla tai siis siksi että alkumatkasta ampumahiihtohanskat olivat aavistuksen verran liian lämpimät ja siksi tietenkin kostuivat.

Hyvä lenkki. Jospa nyt malttaisi olla ajamatta yhden päivän

On se aika hurja !

Eri miehet ne on, jotka kettuja pyytää ! (Pohjoissavolaisia sananlaskuja, Keitele)

Kessiakoff on mun suosikki lokakuun kuukauden pyöräilijäksi. Mahtireittejä ajelee ja hyvät raportit  

Harmaa, sateen alkamista odotteleva päivä, Mutta myös tuuleton ja ajankohtaan nähden lämmin sää, joten mikäs oli ajaessa. Lenkkikaverit vain olivat muuttaneet lennosta reittispeksiä, joten iloinen jälleennäkeminen jäi tapahtumatta.

Teemat olivat taas keeping it nice and easy ja ulkoiluteillä pysyminen. Tosin Vanhankaupunginlahden kiertäminen vaati ajamisen Kulosaaren ja Kalasataman kautta, mutta se olikin ainoa pitempi asfalttiosuus.

Pari kertaa pisaroi siihen malliin että ehti jo kysyä itseltään alkoiko sade sittenkin aikaisemmin kuin ennusteessa, mutta ei sitä loppujen lopuksi tullut vielä silloinkaan kun  oli luvattu ja lenkki piti katsoa sopivan pituiseksi siinä vaiheessa kun viisi tuntia oli jo täynnä ja mittarissa reilut 110 km.

Eilen eli perjantaina.

Aikaisemman ennusteen mukaan olisi pitänyt sadella pitkin päivää, mutta aamun ennusteessa ei ollut sateesta enää tietoakaan ennen iltakuutta ja aurinkokin saattaisi näyttäytyä ennen puoltapäivää. Starttaamaan pääsin kuitenkin vasta klo 13.30, jolloin miltei koko aamupäivän kestänyt auringonpaiste oli taas vaihtunut syksyiseen harmauteen.

Kun lenkin lopuksi kiersin Kelkkapuiston ja Alakivenpuiston kautta ja koukkasin vielä Liikuntamyllyn takapuolelle vilkaisemaan lämpotilalukemaa, kello oli 18.36 ja mittari näytti 11 °C. Miltei samassa alkoivat ensimmäiset sadepisaratkin ropista, mutta siihen saakka päästiin ilman että ajolaseihin olisi ilmestynyt pisaroita.

Lenkillä ei ollut kummempaa teemaa kuin Vantaan kuvarastin hakeminen (ja tietenkin myös uuden laittaminen jonnekin, kunhan olisi jonkun paikan keksinyt) ja tehon pitäminen mahdollisimman suuren osan ajasta siinä Iñigo San Millánin painottamassa Zone 2:ssa.



(Osa ajastahan menee väistämättä selvästi kevyemmälllä teholla, mutta siitähän ei ole haittaa; tärkeämpää on ja ajatusta mukaan vaatii se ettei innostu ajamaan liian kovalla teholla esimerkiksi vastamäkeen tai kun tuntuu että kulkee niin kevyesti että voisi kovempaakin ajaa.)

Alkuun oli siis yksinkertaisinta ja helpointa suunnata Kivikon ulkoilualueen ja Malmin lentokentän kautta pääradan varteen ja jatkaa Koivukylän asemalle saakka:



Sitten jatkoin ilman sen kummempaa päämäärää radan suunnassa pohjoiseen ja jossain välissä sain sentään otetuksi kuvan jotenkin rastiksi sopivasta paikasta:



Korsossa olikin jo aika kääntyä ja Ankkapuistosta päädyin jotenkin Koivikkotien varteen ja siitä oli luontevaa jatkaa hieman tutumpiin maisemiin Korsontielle. Kierros Raition reitillä ja sitten etelään kohti Kylmäojaa ja Keravanjokea Simonkylän pururadan kautta, Tapaninvainiossa en osannut olla ajattelematta että täytyyhän Silvolantie käydä ajamassa, joten ei muuta kuin sillan yli Vantaanjoen toiselle puolelle ja kohti Haltialaa.

Kuninkaantammentiellä odotti yllätys; se oli pinnaltaan kuin televisiosta tutut strade bianche, jotain vaaleanharmaata hiekka-ainesta oli tielle levitetty ja onneksi jo ehditty ajaa jyrällä kovaksi ja sileäksi. Sitten vaihteeksi Vantaanjoen länsipuolta ylös ja Voutilan eli Brutubyn kautta Silvolantielle, joka onkin vauhdikkaampi etelään päin ajettuna.

Toinen suosikkipätkäni on Metsäkolmoseksi kutsuttu ulkoilutie Haltiavuoren maisemissa. Jotenkin aina innostun kiertämään sen molempiin suuntiin!



Ja kun Keskuspuistossa oltiin, piti tietenkin käydä myös Maunulan majalla kääntymässä. Toista reittiä takaisin Paloheinään ja golfkentän kautta Vantaanjoen varteen ja nokka kohti etelää, Sadetta ei vielä kuulunut, mutta alkoi olla jo siinä määrin hämärää että vastaantulevat pyöräilijät olivat laittaneet valot päälle. Niin tein minäkin, vaikka ei valoa varsinaisesti tarvinnut vasta kuin Arboretumin läpi vievällä valottomalla ulkoilutiellä.

Kun näytti siltä etteivät vaaditut viisi tuntia tulisi muuten täyteen, käännyin Viikintien sillan jälkeenalas Latokartanon pelloille jatkaakseni sitten vielä puistosiltaa Kivikon puolelle. Tai eihän niitä tunteja kukaan vaatinut, mutten vain osannut vastustaa kiusausta, kun huomasin että pienellä lisälenkillä viisi tuntia täyttyisi ponnistelematta.

Hyvä lenkki! Ja kieltämättä satulasta noustua tunsi lämpimässä syysillassa paitsi normaalia lenkin jälkeistä hyvää oloa ja rauhallista mieltä myös jonkinlaista pientä saavutuksen tunnetta.

Eilen eli sunnuntaina.

Kevyen sauvakävelypäivän jälkeen oli mukava lähteä ajamaan ulkoilutiegravelia. Siis semmoista lenkkiä, jolla asfalttia ei olisi juuri enempää kuin pakollisiin siirtymään hiekkatieltä seuraavalle, kuitenkaan hakeutumatta millekään paremmin maastopyörälle sopiville poluille vain siksi että välttäisi jonkun asfalttitieosuuden.

Speksivalintaan oli osin syynä melkoisen kylmä luoteistuuli, ei olisi ollut kovin suurta herkkua ajaa maantiellä sivuvastaiseen...

Etukäteen en taaskaan ollut hahmotellut reittiä kuin alkumatkalle eikä sekään hahmotelma tällä kertaa pitänyt: Naomi-gorilla jäi moikkaamatta kun Mustavuoresta Talosaarentietä tultuani muistin etten ollutkaan tänä syksynä vielä kiertänyt Susirajan kautta ja käännyin Sotungintielle.

Ratsutallien kohdalla tien täytti oranssein liivein ja tuliasein varustautunut miesjoukko, mutta hieman yllätyksekseni hirviporukka antoi pyytämättä tietä. Kiitin suomeksi ja toivotin ruotsiksi hyvää metsästysonnea. Kuulin vastauksen "Tack! tack!", mutta jälkeenpäin opin googlesta ettei metsästysporukalle pitäisi toivottaa onnea vaan minun olisikin pitänyt sanoa "Skitjakt på er!":

"Skitjakt är ordet som gäller, för säkerhets skull. Önskar man dem en god jakt tror jägarna att allting går helt fel." "Man skall inte sabba någons tur genom att önska dem "lycka till".

Mutta ehkä tavat ovat tältä osin meillä toisenlaiset kuin Ruotsissa?

Siitä se lenkki oikeastaan vasta käynnistyi. Kävin vähän Jarkon jäljillä, seikkailin Ahjon kautta Keravalle ja pääsin taas hiekkateille. Hiidenkiventie, Läntinen Kannistontie ja Rajatie ja sitten Uudenkyläntie ja Pursutie ja Närhitie ja sitten taas Raition reitille ja sitten Korsontien toiselle puolelle.






Hämärä ja pimeä tulikin sitten yllättävän aikaisin, sillä vaikka olin tietoinen että kesäajasta oli siirrytty normaaliaikaan, en ollut ajatellut asiaa sen tarkemmin...



Mutta eihän valaistuilla ulkoiluteillä tarvita kuin huomiovaloja ja sellaisethan minulla pyörässäni on ja pimenevässä illassa on oikeastaan tunnelmallista ajaa - ainakin silloin kun ei aja maantien laitaa tai kelviä ja joudu vähän väliä vastaantulevien autojen megatehoisten valojen häikäisemäksi.

Kun painoin V800:ni nappia lopettaakseni ajanoton, näin että lenkille oli tullut kestoa tasan kuusi tuntia. Sen verran kylmä oli ollut ettei juomaa ollut kulunut kuin mukaan otettu 0,7 l pullollinen ja noin puolet Paloheinän majalla otetusta täydennyksessä.

Nykyaikaisten harjoitusoppien ja Iñigo San-Millánin näkemyksen mukaan toimien en ollut lähtenyt lenkille ilman energiaa: kahden ja puolen tunnin jälkeen söin kaksi mysli-Puikulaa ja neljän ja puolen tunnin kohdalla toiset kaksi. (Pariasteinen vesi oli mukavampikin juoda palanpainikkeena kuin hörpätä suoraan naamaansa niin että nielu tuntuu jäätyvän...)

Eilen eli lokakuun viimeisenä päivänä. Hiilineutraali harjoitusleiri jatkui edellispäivää selvästi lämpimämmässä ja aluksi aurinkoisessakin syyssäässä. Tai oikeastaan missasin sen aurinkoisen osuuden, koska en taaskaan päässyt lähtemään suunnitellusti kahdeltatoista vaan vasta reilua tuntia myöhemmin.

Olin ymmärtänyt vaihtaa ajohanskat ohuempiin ja aluspaitakin oli nyt lyhythihainen, joten en joutunut turhaan hikoilemaan. Lenkin viimeisellä vartilla ehti jo sataa, aivan kuten olikin ennustettu, ja satoikin viitisen minuuttia ihan kunnolla, niin että jalat olisivat kastuneet jos kotimatkaa olisi ollut yhtään pitempään jäljellä.



Reittispeksi oli yllätyksetön: samoja ulkoiluteitä kuin edellisellä lenkillä mutta nyt päinvastaiseen suuntaan. Raition reitiltä jatkoin tällä kertaa Ruotsinkylän puoleiseen tutkimusmetsään.



Lehtikuusien neulaset eivät enää olleet kullankeltaisia eivätkä hohtaneet auringonpaisteessa, mutta muistan hyvin miltä polku näytti kun joskus ensimmäisenä cyclofillarisyksynä osuin G-crosserillani polulle paikkaa aiemmin tuntematta.

Sitten oli vuorossa seikkailu- eli "Missäköhän nyt ollaan?" -vaihe. Tai tiesinhän minä että oltiin Hyrylässä tai Keravalla, mutta ihan kaikki tiet eivät olleet tuttuja tai en ainakaan muistanut minne ne veivät - ja jotkut niistä veivät jonnekin missä tiesin entistä vähemmän missä tarkalleen olin.

En ollut speksannut lenkille pituutta, mutta kestoa tuli sen verran että valot piti sytyttää Simonkylässä, jossa sorsat uivat Hiirilammessa.



Paluureitti kulki taas tuttuja teitä Kylmäojan, Keravanjoen ja Vantaanjoen vartta. Jos olisin osannut kääntyä itäbaanan kohdalla ja ajanut kotiin suoraan Viikin kautta, olisin välttänyt sateen. Arvelin sen kuitenkin jäävän vain mitättömäksi pikkutihnuksi, jotan jatkoin Vanhankaupunginkoskelle; täytyihän lenkille saada mukaan yksi valaisematon pätkä eli pimeässä ajettu osuus!

Eilen eli tiistaina. Lähtö lykkkääntyi vielä edellispäiviäkin enemmän ja kello oli jo puoli kolme kun nousin satulaan, mutta mikäs oli ajaessa, sillä oli niin lämmintä että olin katsonut viisaaksi vaihtaa ohuemmankin kypärämyssyn buffiin. Sadettakaan ei ollut ennusteen mukaan näköpiirissä, joten sää ei asettanut takarajaa lenkin kestolle. Fiilis sanoi että reilut kolme tuntia olisi sopiva ja järki sanoi että neljä olisi melko lailla maksimi.

Juuri sellaiselle lenkille sopiva speksi on ajaa Viikin kautta ja Vantaanjoen vartta ylös Haltialaan ja suunnata sieltä Keskuspuistoon. Oikeastaan niin sopiva että sitä voi pitää defaulttina eli lähtiessään ei tarvitse miettiä reittiä sen enempää. Ja vaikka tiet ovatkin jo tuttuja, niitä voi ajaa niin monenlaisina kombinaatioina, eri järjestyksessä ja eri suuntiin, etteivät perättäisinä päivinäkään ajetut lenkit tunnu saman toistolta.

Kuninkaantammentie strada bianca ulottuu nyt jo melkein Niskalaan saakka:



Hakematta tulivat mieleen myös ne Vantaalla hiihdetyt Suomen Cupin kisat, joissa latu oli merkitty lumella. Ensi talvenahan ne ovat vasta helmikuun puolessa välissä, joten voi toivoa että silloin maisemat ovat talvisemmat.

Pikkukoskelta suuntasin kohti etelää ja jatkoin aina kivikaupunkiin saakka, mutta tällä kertaa en käynytkään tervehtimässä Tahko Pihkalaa vaan tasavllan presidenttiä. Toisin sanoen käännyin Ruskeasuon talleilta Pikku-Huopalahteen ja Meilahteen ja pyörähdin Mäntyniemen kautta takaisin. Presidentti Niinistö taisi olla lähdössä eduskuntatalolle pitämään puhetta Pohjoismaiden neuvoston istuntoon. sillä paikalla oli valmiina häntä odottamassa moottoripyöräsaattue ja kai kaksikin turvamiesten autoa.

Maltoin olla vilkuttamatta - eivätkä hekään huomauttaneet että valot pitäisi olla jo päällä.

Kohta olinkin Helene Schjerfbeckin puistossa ja siellähän pitää kiertää vähintään kolmen sillan kautta. Sitten taas Vantaanjoen länsipuolta Vantaankoskelle ja sieltä Voutilantien kautta kiertäen takaisin. Tässä vaiheessa olikin tullut jo pimeä ja kuun saattoi nähdä möllöttävän taivaalla. Silvolantie on valaisematon, mutta se on niin tuttu että riittää kun näkee mahdolliset muut liikkujat ja tiehen aina ilmestyvät kuopat.



Olin pysähtynyt in and out -tauolle, kun viereen ilmestyi pimeästä koira. Olin arvatenkin jo läheisen Sillböle gårdin talonvahdin reviirillä. Koira oli kuitenkin ilmeisen ystävällinen ja halusi vain uteliaana haistella niin miehen kuin pyöränkin.

Lyhyen pysähdyksen aikana ehti jo huomata miten ilma oli muuttunut sumuiseksi ja kosteaksi. Haltiavuoren metsälenkilläkin sen tunsi, mutta erityisesti Paloheinän pellolla ja Vantaanjoen varrella sen tunsi ja näki. Päätinkin olla kiertämättä Viikin kautta ja käännyin Oulunkylän kevyen liikenteen siltaa - joka kaareutuvana valaistuna vaikuttaa entistä hienommalta uuden mutta niin tylsännäköisen baanasillan rinnalla - Vantaanjoen toiselle puolelle ja ajoin Savelanpuiston ja Malmin Kestikievarinpuiston kautta kohti Kivikkoa.

Tosin aivan yhtä kosteaa ja sumuista sielläkin oli, mikä ei tietenkään yllättänyt koska alavaa maata sekin reitti kiersi. Malmin jäähallin kohdalla kello oli 18.18 ja mittari näytti + 9 °C, missä oli ehkä kaksi astetta liikaa.

Kotipihassa kello kertoi että neljän tunnin rajan yli oli menty reilun kymmenen minuutin verran. Viimeisen puolen tunnin aikana oli kieltämättä ollut koko ajan pieni tunne siitä että kohta voi tulla vilu, mikä saattoi johtua yhtä lailla energian vähyydestä kuin säästäkin. Joka tapauksessa hyvä lenkki - ja tällä kertaa sellainen jolta palattua tuntui mukavalta heti kun pääsi sisälle kuivempaan ilmaan.



Viimeinen muokkaaja, Kessiakoff pvm Ke Marras 02, 2022 10:52 pm, muokattu 1 kertaa

Tänään. Ennen kahta hain pyörän kellarista ja kun vein sen takaisin jonkin verran kuraisempana, kello tuli juuri puoli seitsemän.

Sää ei olisi harmaampi voinut olla ja jos ei olisi luottanut sadetutkan kuvaan ja ennusteeseen, olisi ehkä jättänyt lähtemättä. Porvoo ei kuitenkaan inspiroinut yhtään, joten suunnaksi tuli taas Keskuspuisto, Silvolantietä unohtamatta. Ensin hain kuitenkin vauhtia kiertämällä Kivikon ja Malmin lentokentän ja suuntasin vasta sitten Vanhankaupunginkoskelle.

Kummasti jaksaa noiden samojen teiden kiertäminen viehättää kesän jälkeen - ainakin vielä tässä vaiheessa, kun mukana on myös tieto siitä että joskus tammikuussa ne joutuu taas jättämään, kun latukoneet ovat lähteneet liikkeelle.

Samoin pimeässä ajamisessa on toistaiseksi enimmäkseen positiivisia puolia, maisemat näyttävät toisenlaisilta ja tietkin ovat melkein kuin uusia. Eikä ulkoiluteillä ole kiusaa häikäisevistä autonvaloista (kuten olisi ollut Porvoosta palatessa).

Hyvä lenkki! Satku ei tullut täyteen, mutta semmoista tavoitetta ei ollutkaan.



Etuvalo on kuvassa pienimmällä asetuksella eli pelkkänä huomiovalona. Takavalokin on päällä, muttei näy, koska se näyttää vain suoraan taaksepäin. Satulalaukun heijastinnauha kyllä näkyy!

Tänään.

Sateeton päivä ja tietkin olivat jokseenkin kuivat, joten oli oivallinen tilaisuus ajaa eilen Keskuspuiston koukeroihin vaihtunut Porvoon-lenkki. Ei välttämättä vuoden viimeinen visiitti, mutta toisin kuin kesällä nyt vaaditaan tietynlainen inspiraatio tai jokin motivaatio.

Tänään motivaationa oli ensi sijassa halu ajaa pitkästä aikaa maantielenkki tai ainakin vahvasti maantiepainotteinen allroad-lenkki, mutta pientä lisämotivaatiota toi Porvoon kuvarastin hakeminen. Rihkamakatu 10:ssä sijaitsee entiseen pesulaan avattu Vanhan Pprvoon panimo:



Mainoskyltti kertoi "Brewstore open", panimokauppa on auki perjantaisin 15-18, mutta jatkoin siitä huolimatta lenkkiäni. Tulomatka oli kulkenut Nikkilän ja Anttilan kautta ja menomatkalle lähdin Åminsbyn kautta, mutta pimeän tultua ajoin loppumatkan hivenen tylsästi, mutta mukavassa myötätuulessa suoraan Uutta Porvoontietä.

Uusi rastikin piti jossain välissä keksiä ja tällainen siitä tuli:



Vajaat viisi tuntia hyväntuulista rentoa fillarointia. Oikea henkireikä marraskuisessa arjessa!

Tänään.

Lunta ei tänä pyhäinpäivänä satanut eikä vettäkään, mutta lämpöasteita ei ollut kolmea, neljää enempää ja tuuli oli jos ei pureva niin raaka. Ei pukeutuminen pahasti pielessä ollut, mutta kyllä metsän suojissa oli miellyttävämpää!



Kun oli tiedossa että sunnuntain vastaisena yönä sataa ihan kunnolla ja vielä iltapäivälläkin voi sadella, tarkoitus oli ajaa eilisen Porvoon reissun jälkeen toinen pitkä lenkki. Mikä sitten on kenellekin ja milloinkin pitkä lenkki voi tietysti vaihdella, mutta jotain päälle sataa kilometriä tai viittä tuntia olin kaavaillut.

Fiilis ei kuitenkaan ollut paras mahdollinen enkä siksi suunnannut kauemmas Sipoon, Porvoon tai Pornaisten hiekkateille vaan tyydyin ajamaan jälleen kerran jo tuttuja Keskuspuiston ulkoiluteitä. Ja tietenkin ajoin Silvolantien, nyt etelään kun viimeksi ajoin sen pohjoiseen.

Ihan kiva lenkki. Muttei niin kiva että olisi lopussa vielä venyttänyt sen täyteen viiteen tuntiin.

Ensi viikosta tullee kovin sateiseksi muuttuvan sään vuoksi vähemmän pyöräilyä sisältävä viikko, mikä tavallaan sopiikin mainiosti kahden viime viikon ajamisten eli epävirallisen treenileirin jälkeen. Sauvakävelyä jatketaan reseptillä 1,5 h lenkeillä, 2 x pvä jos siltä tuntuu, eikä lähdetä niitä pidentämään. (Olkapään saaminen oireettomaksi kesti viimeksi ihan tarpeeksi kauan...)

Kahden välipäivän (joihin sisältyi puolentoista tunnin sauvakävelylenkit) jälkeen eilen eli tiistaina iltapäivällä.




Ensin ulkoilutiegravelia, sitten lyhyt pätkä hiekkatietä ja kärrypolkua kuvarastin hakemiseksi, sitten allroadia eli vuoroin asfalttia ja vuoroin gravelia - kunnes huomasin ajavani Kulloontietä länteen ja muistin etten ollut vähään aikaan ajanut Tuusulanjärven ympäri, joten tuumasta toimeen.

That wasn't a smart move, now was it, jouduin pian toteamaan itselleni, sillä osuin iltapäivän ainoan sadepilven alle. Olihan minulla vettä hylkivät vaatteet ja SealSkinzin lippis kypärän alla ja lämpöasteita oli mukavasti, joten kun olemassaolevat olosuhteet hyväksyi. oli ihan kiva ajaa.

Kun olin kiertänyt Tuusulanjärven, oli luontevaa jatkaa kiertämällä lentokenttä. Se oli sopivin valinta siksikin että Myllykyläntiellä ja Katriinantiellä pääsi ajamaan tien oikealla puolella kulkevaa kelviä eli oli vähemmän kiusaa ääliökirkkaista autonvaloista.




Huomasin vasta kuvaa ottaessani että B&M:n Ixxi-takavalo oli sammunut...


Yhteenvetona:

Reilut neljä tuntia. Hyvä fiilis. Kuvarasti haettu ja uusi kuvattu. Rex Domestiquella voideltu ketju pysyi hiljaisena, vaikka välillä ajettiin täydessä sadekelissä. Pelkkää plussaa. Saattoi innostaa ajamaan tänäänkin. Tai ehkei sentään, mutta torstaina melko varmasti.

Taisin ajaa pari lenkkiä tuon jälkeen, joten vastaus otsikon kysymykseen ei ole sen tarkempi kuin "Marraskuun puolivälin paikkeilla."

Vaikka loppuvuoden sääennuste ei erityisesti kohota hiihtoniilon mielialaa, käynee silti niin ettei tälle vuodelle enää kerry fillarilenkkejä. Ei siksi että olisi jokin fyysinen vaiva esteenä vaan siksi että talvipyöräilystä on omien korvien välissä kadonnut se hohto mikä siinä aikaisemmin oli. Ja kun fillaroinnista puuttuu se jokin, saattaa kysyä itseltään kannattaako ajaa, jos pelkää sen tuntuvan suorittamiselta ja suorittamisen vievän fillarointi-ilon - vai onko viisaampaa odottaa aikaa jolloin tuntee taas palavaa halua nousta satulaan.

Pariin talveen en ole lähtenyt edes kokeilemaan Festive 500 -kilometritavoitteeseen pyrkimystä, mutta tämä on ensimmäinen kerta kun se ei käynyt mielessäkään ennen kuin se nyt aattona tuli ajankohtaiseksi...

Maantiepyöräilykauden avaus Ranskassa hiihtokauden lomassa. Kävin ajamassa kämpän edustalla loivaan ylämäkeen normaalin kauden avauksen jossa muutama veto 6-10min vähän erilaisilla sykealueilla ja tehoilla. Sykkeen sai helposti ylös ja jaloissakaan ei tuntunut erityisen huonolta. Pohje vähän revähti muutama päivä sitten mutta ei pahemmin oireillut vedoissa.

Harvemmin pääsee helmikuun lopussa ajamaan La Gravessa. Yleensä tiet vielä jäisiä tai lumisia. Poikkeuksellisia lämpöjaksoja on kuitenkin ollut viime vuosina. Nyt kylmenee ja sataa joko räntää tai vettä, ylempänä vuorilla lunta. Hiihtokausi siis jatkuu. Ainakin viikko on epävakaista ja kylmempää joten seuraavasta lenkistä ei ole tietoa, ellei lähde autolla alemmas Le Bourg de Oisans tai Briancon jossa lämpöisempää.

Sattui perjantai kuitenkin olemaan aurinkoinen joten eikun pyörällä liikkeelle. Joku vatsapöpö iski eilen illalla ja yöllä piti yläkerrasta kiirehtiä alakertaan pöntölle pari kertaa aika rivakasti. Päivän mittaan toipui kuitenkin sen verran ettei tarvinnut vessapaperia ottaa mukaan ajelulle.

Ajelua kämpän läheisellä tiellä siis 1.5h verran. Vähän voimaton olo joten ei mitään tiukkoja vetoja mutta sai kuitenkin tehtyä ns. SweetSpot-alueella 4 x 13' intervalleja.

En oo koskaan ajellut vetoja tuolla intensiteetillä joten kokemus tuokin. Polarisoidussa harjoittelussa tuolla intensiteetillä ei juuri ajella, lähinnä hukkaan heitettyä aikaa mutta tulipahan kokeiltua. Tuntuu vähän jaloissa ja hengästyy hieman.

Pitkän 8 päivän (9 päivän aikana) hiihtelyn jälkeen oli aika kaivaa taas pyörä esille. Aamulla sateli Les Freauxissa vettä ja ajattelin jo että tulee kävelypäivä mutta sitten 12 jälkeen selkeni ja tutkakuvat ennusteissa näyttivät että sadetta ei todennäköisesti ole odotettavissa ennen iltaa.

Varman päälle kuitenkin pelasin ja ajelin HIIT treenin 5 x 9' intervalleja läheisellä maantiellä vähän alle oletetun FTP-tason. Jalat oli alussa vähän väsyneet mutta jotenkin ne virkistyi harjoituksen aikana ja sai tehtyä hyvän treenin. Lopuksi piti vielä ajaa alas patojärvelle ja tarkistaa samalla joko tietyö on edennyt alaspäin kohti Le Bourg d'Oisansia viettävällä tiellä. Tietyön kohta jo parempi, vähemmän soraa joten paikan ohi pääsi aika vaivattomasti eikä tarvinnut jalkautua taluttamaan pyörää.

Padolla sitten käännös kohti Les Freauxia ja kevyttä pyörittelyä takaisin.

Hyvä treenisessio pitkästä aikaa, ao. linkissä tarkemmat statistiikat. Semmoinen hytinä että alkuvuoden 2kk sairastelu (pitkä ja kiusallinen hakkaava yskä) on vähän verottanut kuntoa mutta hyvällä tiellä ollaan parempaan päin. Viimeisten parin viikon pitemmät hiihtelyt ylämäkeen on nostanut ainakin jalkojen kestävyyskuntoa ja painokin lienee ainakin vähän tippunut.    
 
https://intervals.icu/activities/i16257004

Pyöräily-km kokonaisuudessaan aika vaatimattomat tänä vuonna, vasta n. 600km. Tulevat viikot näyttää sääennusteiden mukaan aika epävakaisilta. Saattaa olla että minimitavoitteen 1000km täyttyminen tekee tiukkaa. Vielä on kuitenkin n. 3 viikkoa aikaa ennen Suomeen paluuta. Katellaan kuinka käy.

Intervallipäivän jälkeen sateinen aamu ja illaksi ennustettu myös sadetta. Aamupäivän aikana kuitenkin ennusteet selkeni sen verran että eikun lenkille ja tavoitteena ajaa peruslenkki alas laaksoon Le Bourg d'Oisans ja sieltä nousu takaisin kämpille.

Pilvinen sää mutta ei sadetta. Palatessa iski mieleen ajaa pitkästä aikaa paluumatkan muutamat napakat nousut jyystäen matalalla kadenssilla ja tempo-intensiteetillä eli vähän yli aerobisen kynnyksen. Ohessa datat suorituksesta:

https://intervals.icu/activities/i16307911

Noista matalan kadenssin "jyystöistä" ei oikein ole luotettavaa dataa onko niistä mitään hyötyä. DJ videoilla on analysoinut tutkimusartkkeleita ja tullut siihen tulokseen että jos haluaa kehittyä niin kuitenkin punttiharjoittelu jalkojen lihaksille on kuitenkin paras tapa vaikuttaa lajivoimaan ja sitä kautta myös pyöräilysuoritukseen.



Jos pyörällä tekee intervalleja niin paras on tehdä ne luontaisella kadenssilla. Erikseen on sitten tietty ne harjoitukset joissa haluaa parantaa pyöritystekniikkaa ja -nopeutta.

Pasi Ahlroosin pyöräilyalmennusoppien mukaisessa "Animal Spinningissä" ajettiin välillä lyhyitä vetoja raskaalla välityksellä, muttei koskaan väsymykseen tai niin sanotusti hapoille asti ja harjoitusvaikutus ikään kuin siirrettiin aina normaaliin nopeaa pyöritykseen sillä että heti perään ajetttiin suhtkevyttä korkealla (>110) kadenssilla.

Vähän sama idea oli legendaarisen juoksuvalmentajan, useita kenialaisia maraton- ja puolimaratonhuippunimiä maailmalle tuoneen Renato Canovan mäkivetotreenikssä: ensin tehtiin lyhyitä vetoja jyrkkään mäkeen ja sitten jatkettiin kevyellä, mutta hyvävauhtisella 20-30 min tasaisella + 5-6 60-80 m "stridea". Tuntui jaloissa, mutta juoksu pysyi irtonaisena.

Toimintatonni tuli kuitenkin täyteen tänään, viikko ennen paluun alkamista Suomeen.

Viime päivinä ajanut enimmäkseen intervalleja kynnystehojen ympäristössä. Niistäkin kertyy kilometrejä kun tekee huolellisen lämmittelyn eli ajelee vaikka 2h kevyttä aerobista ennen vetoja. Kohtuullisen hyvin on kulkenut vedot vaikka tammi-helmikuu meni sairastellessa - kiusallinen ja pitkään kestänyt hakkaava, kuiva yskä aiheutti sen että muuta ei juuri tehnyt kun kevyttä hissilaskua.

Ensi viikon sääennuste näyttää epävakaiselta ja sää viilenee. Saattaa olla että pyöräily jää aika vähälle ja enemmän tulee hiihdettyä ja laskettua.

Oheisessa kuvassa tämän vuoden kuntokäppyröitä intervals.icu. Käppyröistä näkee että kunto alimmillaan helmikuun puolenvälin tienoilla ja sen jälkeen on noustu ylöspäin. Käppyröiden mukaan tällä hetkellä ollaan vähän paremmassa kunnossa kuin vuodenvaihteessa.



Käppyröiden vapaat, suomenkieliset käännökset:

Form = päivän kunto
Fitness = pitempiaikainen kunto, suorituskyky
Fatique = harjoituksista kertyvän rasituksen määrä, väsymystila

Päivän kunnon suhteen on menty nyt ns. punaiselle kun enemmän tehnyt kovempia harjoituksia enkä ole pitänyt lepopäiviä.