Milloin maastohiihdit viimeksi?

Tänään puolenpäivän molemmin puolin niin Hallainvuoren kuin Kivikonkin puolella.

Kolme tuntia hiihtokauden rauhallista ja pakottamatonta avausta. Lunta juuri sen verran ettei kävelijöiden tamppaamalla ulkoilutiellä tarvitse pelätä osuvansa paljaaseen kohtaan; kulutustakin on niin vähän - etenkin verraTtuna johonkin Paloheinään - ettei hiekkaakaan nouse missään esiin.

Lunta ei ole niin paljon että hiihtämällä tehdystä ladusta olisi iloa - suksi liukuikin paremmin kun pysytteli keskemmällä missä oli kävelty eniten - ja lunta tarvitaan reilusti lisää ennen kuin päästään ajamaan latukoneella.



Sää oli marraskuisen harmaa, ilma tuntui kostealta vaikka pakkasta oli parisen astetta, mutta aamuisen lumisateen ansiosta maisema oli sentään mukavan talvinen.

Jäljistä päätellen ei pertsahiihtäjiä ollut kovin monta käynyt eikä yksinäinen luistelija ollut paria kierrosta enempää viihtynyt. Kävelijöitä kyllä riitti, niin koiranulkoiluttajia kuin lapsiaan pulkassa vetäviä vanhempia ja tietysti venäjää puhuvia rouvia, jotka tavanomaiseen tapaan kulkivat parivaljakkoina.



Viikintien ylittävältä sillalta katsottuna pikaraitiolinja näyttää  jo valmiilta ratajohtoja myöten, mutta jonkin aikaa joudutaan vielä odottamaan että nähdään vaunut liikenteessä.

Sillallakin oli lunta niin paljon ettei tarvinnut irrottaa suksia. Olin kuitenkin viihtynyt Kivikossa siksi monta kierrosta etten jatkanutkaan enää Herttoniemeen ja Viikkiin vaan käännyin takaisin ja hiihdin "vanhaa" Hallainvuoren reittiä eli sitä mäelle nousevaa ulkoilutietä jota ei enää vuosiin ole ajettu laduksi.


Kun lähdin liikkeelle Hallainvuoren pientaloalueen kautta vähän ennen puoltapäivää, jouduin ensin kulkemaan paikalle pysähtyneiden armeijanvihreiden autojen vierestä ja melkein törmäsin keskelle komppanian käskynjakoa (jossa paikalla ovat johtajat ja kouluttajat ja vähän sivummalla lähetit). Se oli osa Kaartin jääkärirykmentin johtamaa Sapeli 22 -taisteluharjoitusta. Ulkoilutiellä sitten näkyi taisteluvarustuksessa olevia varusmiehiä rynnäkkökivääreineen seisomassa harvassa ketjussa, mutta sen kummempaa toimintaa ei ollut havaittavissa.


Yksi vastaan kävellyt vanhempi herrasmies huudahti minut nähdessään "Talven ensimmäinen hiihtäjä!" No, ensimmäinen en takuulla ollut, mutta ihan hauska oli olla ensimmäinen jonka hän näki.

Päällimmäiseksi fiilikseksi jäi että voisi tätä jatkaakin eli vaihtaa NW maastohiihtoon. Sää näyttäisi pysyvän melko pitkälle samanlaisena, olosuhteet eivät hiihdon kannalta parane mutta eivät heikkenekään, joten miksipä ei?!

Viimeinen muokkaaja, Kessiakoff pvm Su Marras 27, 2022 8:48 pm, muokattu 1 kertaa

Tammkuussa Kolilla. Ei ollut muuta tekemistä.

Tänä aamuna. Reilun tunnin - mukaanlukien vartin siirtymät suuntaansa

Pakko myöntää: ei perinteinen hiihto ole hauskaa ilman edes jonkinlaisia latuja. Lyhyen pätkän tasaista tai vielä loivaa ylämäkeäkin menee vielä iloisesti tasatyönnöllä eikä sekään lenkkiä pilaisi jos jonkun mäen joutuisi menemään fuskaamalla, mutta se ettei oikeastaan metriäkään voi hiihtää rennosti on jo liikaa,

Hallainvuoren puolen ja Kivikon ladut yhdistävällä sillalla oli "yhteiskäytössä" olevan ulkoilutien muille kuin hiihtäjille tarkoitettu osa jälleen kerran hiekoitettu niin tehokkaasti että latukin olisi saanut siitä osansa. Siis jos latua olisi ollut. Niin sanottu Paukkulan suora olikin sitten aurattu ja hiekoitettu koko leveydeltään.

Nähtäväksi siis jää onnistuvatko Liiikuntaviraston latujen kunnossapdosta ja Staran ulkoiluteiden talvikunnossapidosta vastaavat tahot tänä talvena kommunikoiman ja löytämään yhteisen sävelen yhtään paremmin kuin aikaisemmin...

Summa summarum: kyllä nämä minun alkutalven hiihtoni taisivat olla tässä eli palataan asiaan kun lunta on tullut lisää ja latukoneet ovat lähteneet liikkeelle!

'
Suomalaisen musiikin päivänä varttia yli kolmesta varttia yli viiteen.

Tuosta se lähti, Hallainvuorentien mutkasta. Ensin pätkä tuota vanhaa maantietä ja sitten puistosiltaa Kivikon puolelle. Vaihtoehtona olisi ollut laskea tietä alas pellonreunaan ja kääntyä Herttoniemen ja Viikin suuntaan, sillä sinnekin oli ajettu latu. Valitsin kotiradan, koska lunta sateli vielä ja ajattelin että Kivikossa varmasti olisi muitakin hiihtäjiä pitämässä latua auki.

Siinä kävi kuitenkin niin että sain toimia yhden miehen latupartiona, sillä en nähnyt muita hiihtäjiä ja uudelle kierrokselle lähtiessäni näin vain omat jälkeni. Olin toki tiedostanut että tuommoisessa ongelmakelissä on omat riskinsä, mutta sauvakävely ei ollut vaihtoehto sen jälkeen kun latutilannekarttaa vilkaistessani näin ylllätyksekseni että latukone oli Kivikkoonkin jo ehtinyt.

Ajatuksissa oli ollut että hiihtäisin kuusi-seitsemän kierrosta eli pyöreät kolmekymppiä, jos suksi tuntuisi kulkevan. Kulkihan se kaksi ensimmäistä kierrosta, osan menin tasurillakin, ja fiilis oli hyvä vielä kaksi seuraavaakin, mutta lumisade oli tihentynyt ja Kivikonlaidan osuudella lumi alkoi tarttua suksenpohjiin ja ampumaradan aukealla hiihtämisestä tuli jo farssimaista suksilla etenemistä. Ei puhettakaan että olisin jatkanut vielä yhdelle kierrokselle.

No, 30 km ja 50 km lenkeille tulee kyllä aikansa niillekin. Voisikin olla järkeä yrittää pitää hiihtolenkit lyhyempinä ja vaikka kokeilla onnistuisiko kahden lenkin taktiikka ja miltä sellainen useampana päivänä peräkkäin tuntuisi.

Mukava alku hiihtokaudelle kuitenkin - ja taatusti aikaisempi alku kuin olisi osannut odottaa. Sääennuste lupaa hiihtokelien jatkuvan ainakin pari viikkoa, joten nautitaan siitä!

PS "Nimi Jean juontaa juurensa Sibeliuksen sedän, myöskin Johan Sibeliuksen, jäämistöön. Sibelius alkoi käyttää opiskeluvuosinaan sedältään jääneitä käyntikortteja, joissa nimi oli silloisen muodin mukaisesti kirjoitettu ranskalaisittain Jean."

Iltapäivällä olisin vielä vastannut "Eilen eli perjantaina", mutta en sitten malttanut pysyä poissa laduilta tänäänkään. Ei niitä kyllä lumisateen jälkeen oltu ajettu, mutta sen verran oli hiihtäjiä käynyt että ihan mukava oli hiihtää semmoinen reilu kaksituntinen.

Latukone oli kyllä liikkunut, sillä kun tulin oliko sen nyt ensimmäiseltä vai toiselta kierrokselta näin että latukone oli tullut hiihtohallista ja lähtenyt ajamaan lenkkiä. Se oli kuitenkin kääntynyt heti parinsadan metrin päässä ja lähtenyt ajamaan Kurkimäkeen vievää latua, joten ilo jäi lyhytaikaiseksi. Lähdin huvikseni katsomaan olisiko latukone jatkanut myös metroradan ja Kontulantien yli Kontulan Kelkkapuistoon, mutta latu päättyi miltei heti Kivikonkaaren alitettuaan Konnun futiskentän aidan viereen:'



Luisto ei vieläkään ollut lähelläkään parasta mahdollista, mutta enpä toisaalta minäkään ole tehnyt mitään sen hyväksi eli hiihdän keväisillä voiteilla. Jotenkin olen oppinut uskomaan että kausi on parempi aloittaa vain jotenkuten luistavilla suksilla, muuten tekniikka hajoaa ja hiihto menee hosumiseksi.

Huomenna latukone on melko varmasti liikkeellä tositoimissa ja jo aamupäivällä. Voisikin suunnata Herttoniemeen ja Viikkiin ja käydä vaikka Arabiassakin!

Tänään. Puoli kahdestatoista eteenpäin kolme tuntia ja risat.

Latukone oli käynyt ajamassa Kivikon lenkin vielä lauantaina iltamyöhään, joten sinne. Herttoniemen - Kivikon latua ei sen sijaan oltu ajettu sitten torstain, joten se ei ollut uuteen lumeen tehtyä ja jo kulunutta luomulatua kummempi.

Aurauskalusto oli kyllä ollut liikkeellä: Paukkulantien kääntöpaikka oli vedetty taas niin tarkkaan, että siinä missä ladun pitäisi kulkea paistoi ohuen hiekansekaisen lumen alta asfaltti. Paukkulanraitille on merkitty kulkevaksi sekä latu että talvikunnossapidettävä ulkoilutie - ja senhän arvaa ja tietääkin edellisiltä talvilta mitä se tarkoittaa, kun käytössä olevalla kalusto on suunniteltu ajamaan kelvin levyinen ura kerralla. No, nyt ei sentään oltu hiekoitettu samalla.

Kivikko ei taaskaan pettänyt: kun lenkki on sopivan pitkä ja maasto pintamuodoiltaan vaihteleva, niin siihen ei hevin kyllästy eikä saman lenkin kiertäminen ala heti maistua puulta. Tässä vaiheessa kautta kuusi kierrosta tuntui passelilta ja kun ajatuksissa oli ollut käydä Herttoniemenkin puolella, ne saivat luvan riittää. (Ihan toista mokomaa en ehkä muutenkaan olisi hiihtänyt.)



En moti suksia, mutta ei käy kieltämien että Zenitheillä on hiihdetty jo niin monta talvea että minun allani ne ovat parhaimmillaan jääkeleillä. Nyt tuntui että pitoalue vähän laahaa ja heikentää luistoa.



Herttoniemen perinteisistä lenkeistä vain 1 km eli pururata on tänä talvena ajettu, 5 km lenkillä on vielä osuuksia joilla lunta ei ole tarpeeksi, mutta on arvoitus miksi 2 km ja 3 km lenkitkin ovat ajamatta.

Latutilanne-ryhmästä luin myöhemmin että Herttoniemen - Viikin latu oli neljän jälkeen ajettu. Vähän myöhäistä kaikkien ajamattomuutta ihmetelleiden sunnuntaihiihtäjien kannalta. Aiemminkin on nähty että esimerkiksi Paloheinän latuja on priorisoitu eli kun latukoneita ja niille ajotunteja on vain tietty määrä, muualla on sitten saatu mennä old skool -meiningillä.

Hyvä vapaamuotoinen lenkki! Ei sillä etteikö voisi olla hienoa hiihtää johonkin tavoitteeseen tähtäävää harjoitussuunnitelmaa noudattaen tai ainakin siihen pyrkien, mutta mennään taas pelkkä fyysisen rasituksen ja henkisen mielihyvän saavuttaminen ohjenuorana.

Tänään. Kolme tuntia. Kivikko - Arabia - Kivikko.

Sääennuste uudelleen alkavine lumisateineen ei erityisesti houkutellut, mutta kun kurkistin ikkunasta enkä nähnyt kuin hentoa hiljalleen laskeutuvaa lunta, halusin tarkistaa tilanteen sadetutkan kuvasta eikä hajanaiselta näyttävästä pilvijoukosta ollut lannistamaan äkisti nousutta hiihtointoa.

Ihan kaikki keväisen liisterin jämät eivät ole vielä lähteneet, mutta vedin päälle kerroksen Black Magicia ja se toimikin ihan hyvin: sukset pitivät, hiihto oli rentoa, mutta luistivatkin jotenkuten. Vasta poistullessa, kun lämpötila alkoi jo lähennellä nollaa ja satoi hetken vähän tiheämmin, tuntui että välillä nappasi liikaa kiinni.


'
Toukolan rantapuiston maamerkki, seitsemänmetrinen veistös Harppi ja tähdet, on niin korkea ettei se mahdu kuvaan. Etäämmäksi ei viitsinyt mennä, koska latu loppui ja hiekoitettu ulkoilutie alkoi.

Minulla on jostain syystä melkoinen antipatia suksien irrottamista ja kantamista kohtaan, en tykkää yhtään kun yhtenäisen hiihtolenkin mahdollisuus viedään sillä että aurataan ja hiekoitetaan ulkoilutie ja katkaistaan luonnollinen latuyhteys. Paikalliset saattavat tehdä lumipenkan päälle tai viereiseen pusikkoon hankalasti hiihdettävän luomuladun, mutta minä mieluummin äänestän jaloillani ja käännyn ympäri.

Tai kyllähän minäkin olen Paloheinään tai Hakunilaan ja Keinukallioon suunnatessani kantanut suksiani, mutta se on aina vähän erikoistapaus.

Viimeinen muokkaaja, Kessiakoff pvm La Joulu 17, 2022 9:18 am, muokattu 1 kertaa

Tänään. Vajaat neljä tuntia Z1 ja Z2. Startti noin klo 14, vaihteeksi ja huvin vuoksi ikivanhoilla Peltosilla. (Ihan tarkkaan en tiedä miltä vuodelta, mutta koska Vectroissa on ensimmäisen sukupolven Salomon Nordic System -siteet, ne ovat luultavasti 1980-luvulta tai korkeintaan 1990-luvun alusta.)



Luultavimmin vähän markettisuksia paremmat, mutta eivät sen kummemmat. Painavat verrattuna nykyisiin, mutta ihan hiihdettävät. Ja skeitti niillä käy paremmin kuin nykyisen mallisilla pertsasuksilla.

Arboretumissa vastaantulija, jonka kyllä olin nähnyt mutta jota en ollut mitenkään tuttuna osannut pitää, tervehti iloisesti. Ei vienyt montakaan sekuntia siihen että hiffasin että senhän täytyi olla työmatkojaan taas hiihtäen tekevä Ipa! Ei muuta kuin ympäri ja hyväntuulisesti turisten kohti Herttoniemeä. Se olikin oikea löng time no see tapaaminen, sillä kun viimeksi näimme, olimme silloinkin sukset jalassa eli silloin elettiin Mustavuoressa maaliskuun loppupuolta.

Ilkka ennätti vielä ennen kotiinpäin kääntymistään kiertämään ylimääräisenä Mäntymetsän peltolenkin kertaalleen. Ajattelin sitten jatkaa keskenjäänyttä menoani kohti Vanhankaupunginkoskea ja Arabianrantaa, mutta hädin tuskin ehdin kääntyä, kun taas kuulin jonkun tervehtivän. Se oli Markku, jota en olisi tuntenut, ellen olisi tiennyt hänen kaivaneen esiin vanhat maastohiihtovarusteensa.

Ei muuta kuin uudelle kierrokselle pellon ympäri! Sitten onnistuin jotenkin houkuttelemaan hänet Hallainvuoren puolelle; taisin luvata että latu vie Latokartanon puoleiselle pellolle ja että sieltä varmaan kulkisi luomulatu, joka veisi jo melko lähelle Lahdenväylän ylittävää siltaa...

...mikä tietenkin osoittautui harhaluuloksi, mutta kohtuullisen lähelle kuitenkin pääsi ulkoilutietä ja vielä hiekoittamatonta kelviä. Totesimme molemmin puolin että täytyy ottaa tavaksi tai ainakin yrittää tehdä hiihtotreffit ja käydä Kivikossakin - tai miksei lähteä Pihlajistosta toiseen suuntaan ja käydä ihmettelemässä menoa ja meininkiä Paloheinässä.

Omaa lenkkiäni jatkoin vielä Eläinsairaalan takaa peltotietä luistellen ja päästyäni takaisin ajetulle ladulle jatkoin vihdoin sinne Vanhankaupunginkoskelle eli kävin kääntymässä Matinkaaren sillalla. Kotimatkalla vielä yksi kierros Mäyrämetsän peltoladulla ja sitten kohti Kivikkoa, sillä täytyihän sielläkin kierros tehdä!

Hyvä lenkki, money in the bank ja bonuksena vielä mukavat jälleennäkemiset!

Sääennuste lupaa perjantaiksi ja lauantaiksi hyvää hiihtokeliä ja sunnuntaiaamunakin kannattaa varmasti laittaa itsensä suksien päälle. Ja jos intoa riittää, voinee maanantainakin tehdä vielä yhden hiihtolenkin ennen kuin mennään plusasteille. Pessimistille lauhtuva sää ei tule ilman vesisateita, mutta optimisti jaksaa uskoa että vaikka lumipeitteestä katoaisikin parikymmentä senttiä, niin ajetut latupohjat säilyvät ja hyvin alkanut hiihtokausi ei katkea alkuunsa.

Eilen eli perjantaina, lenkki 3/5(?), Kivikko - Kalasatama (tai ei nyt ihan, mutta melko lähelle kuitenkin) - Kivikko.



Bright lights, big city. Puhdasta lunta oisi ollut vielä jonkin matkaa, mutta tiellä oii ajettu ristiin rastiin niin ettei renkaanjäljissä viitsinyt lähteä suksilla etenemään.

Kolme ja puoi tuntia, joista ensimmäiset parikymmentä minuuttia ehti hiihtää vielä jonkinlaisessa päivänvalossa. Mutta miksi hiihtää valoisaan aikaan, kun valaisemattomillakin laduilla näkee hyvin hiihtää ilman otsalamppua! Tosin Arboretumin kuusikossa oli pieni hetki, jolloin en oikein nähnyt mitään, kun vastaantullut otsalamppupariskunta ilmeisesti jotenkin hämmästyksissään kohotti katseensa suuntaani...



Minä taisin puolestani olla sitä mieltä että jotain he menettävät talven tunnelmallisuudesta.

Vanhankaupunginlahden jäällä en ole vuosiin hiihtänyt, mutta muistan hyvin miten siellä mentiin aurinkoisina kevättalven päivinä, kun oli hieno hankikantokeli.

Tänään eli sunnuntaina. Lenkki 5/5, mutta siitä tullee 5/6, sillä huomenna lienee luvassa jonkinlainen lentokeli, joten tuskin maltan olla hiihtämättä - etenkin kun sääennuste näyttää siltä että hiihtoon tulee neljän päivän tauko. Ei sillä etteikö voisi hiihtää, mutta en usko että sää ja odotettavissa olevat olosuhteet inspiroivat lähtemään. ja onhan tässä tullut tehtyä sellainen määräviikko, jonka jälkeen on hyväkin ottaa kevyemmin.

Eilisen pitkälle iltapäivään vieneen setämiesduon + oman sakkolenkin jälkeen ei ollut mitään kiirettä startata heti aamusta, mutta kun aurinkokin näytti pilkahtavan teki jo mieii lähteä ulos. Tosin aurinko oli jo kadonnut ennen kuin olin Kivikossa asi eikä taivaan harmauteen sen jälkeen ilmestynyt minkäänlaista valoa koko lenkin aikana. Lämpötila oli selvästi plussan puolella ja tuuli toi jostain etelän suunnalta kosteaa ilmaa. Puista ei tippunut lunta vaan silkkaa vettä hiihtäjän niskaan.

Kivikon kierrosten jälkeen jatkoin Herttoniemen puolelle ja peltolenkin pariin kertaan kierrettyäni edelleen Arabianrantaan.



Vanhempi setämies oli luokkaa kovempi hiihtäjä!

Tässä vaiheessa oli hiihdetty melko tarkkaan tasan kaksi ja puoli tuntia. Keli ei tosiaan ollut mitenkään ihanteellinen, luisto oli kyllä ihan kelvollinen tai ei ainakaan huonompi kuin edelisinä päivinä, mutta lähellä oli ettei tullut haukuttua suksiaan penteleen lipsuviksi. Latu oli metsäosuuksilla likainen ja vähän muuallakin pikkaisen inhorealistinen.

Ehkä enemmän henkiseksi kuin fyysiseksi piristykseksi kaivoinkin repusta kofeiinijuomaa, joka tuntui oikeasti antavan jonkinlaista uutta potkua. Mutta ei sekään auttanut pysymään kovin pitkään sinitakkisen hiihtäjän perässä...



Paluu tapahtui pakostakin samaa reittiä - enkä unohtanut kierroksia Mäyrämetsän peltolenkillä. Sitten välillä hyvinkin koomisen näköisellä tasurilla mäkeä ylös ja Hallainvuoren puolelle. Alas Latokartanon pellon laitaan ja sitten ylös puistosillalle ja Kivikon puolelle. Jossain vaiheessa alkoi ilmassa olla pisaroita ja hiihtohallin suoralla jo selvää tihkusadetta.



Ajatus oli ollut kiertää Kivikon lenkki vielä kerran ja palata sitten puistosillan ja Hallainvuoren kautta, mutta tuumasin että tämä taisi olla tämän päivän osalta tässä ja käännyin Kurkimäkeen vievälle pistoladulle - ja kun tulin kohtaan jossa aurattu ja hiekoitettu ulkoilutie katkaisi ladun ja piti irrottaa sukset, en yksinkertaisesti ollut riittävän motivoitunut laittamaan niitä uudelleen jalkaan.

Ihan okei lenkki; kokonaisuutena korkeintaan sellainen tyydyttävä miinus, mutta ainahan siellä on parempia hetkiä mukana!

Tänään. Tai siis eilen vajaat kaksi ja puoli tuntia:




ja tänään reilut kaksi ja puoli tuntia:




Molemmat lenkit tasuria Kivikossa enimmäkseen liukkailla laduilla: eilen parhaimmillaan melkein rakettikeli vähän jo jäisellä ladulla, heikoimmillaan likaisella ladulla lähestulkoon surkea luisto ja tänään jokseenkin yhtä hyvä luisto kuin eilenkin, mutta ensimmäiset kaksikymmentä kilometriä piti likaisissa kohdissa hypätä ladulta pois että olisi päässyt jotenkin eteenpäin. Sitten tuli latukone ja vei parhaan terän luistosta, mutta puhdisti tietenkin likaiset osuudet, mikä kompensoi menetystä mukavasti.

Kivikon lenkillä ei kovin kummoisia nousuja ole - Samuli K. luonnehtikin kerran lenkkiä tasamaaksi (vaikka minusta Mustavuoreen verrattuna Kivikko on kuin kisalatu ) - mutta muutama töppyrä kuitenkin ja jyrkimmissä kohdissa meikäläisen tasatyöntö oli vähän sellaista sauvoissa kyynärpäät kiinni roikkumista. kun etenemistä ei oikein tapahtunut.

Harmaa päivä tänään - eilen sitä ei onneksi niin nähnyt, kun lähti vasta pimeällä - ja ennustettu tihkusade ehti alkaa ennen kuin käännyin hiihtohallin suoralle, mutta kivat lenkit joihin oli mukava päättää tämä hiihtoviikko. Nyt ohjelmassa 1-2 lepopäivää ja 1-2 kevyttä sauvakävelypäivää, Sitten katsotaan missä kunnossa ladut ovat ja päätetään miten jatketaan.

Eilen eli joulupäivänä. Kun sukset olivat jalassa, kello oli 16.20 ja 2 h 36 min myöhemmin Suunto kertoi hiihdetyn 34.53 km. Pääosin tasuria, mutta tällä kertaa menin nousuissa pätkiä vuorohiihdollakin.

Vaikka tiesin Kivikon ladun kestävän suojakelejä ja pientä vesisadettakin mainiosti, ladun kunto niissä muutamassa vähän aremmassa kohdassa yllätti positiivisesti. Siksi vähän ihmettelinkin ettei kanssahiihtäjiä juuri näkynyt: yhden ikurirouvan ohitin ja yksi aktiivihiihtäjätyyppi tuli vastaan kun käännyin kotiinpäin hiihtohallin suoralle. Osaselitys voisi löytyä siitä että ulkoliikunta.fi -latukartassa Kivikko oli merkitty kunnoltaan "heikoksi" eli mustaksi - kuten kaikki muutkin Helsingin ladut Paloheinän tykkilumilatuja lukuunottamatta.

Yleensä musta väri on tarkoittanut ettei latua ole vielä lumenpuutteen vuoksi ollenkaan ajettu tai keväisin sitä että ladun huolto on lopetettu! Keltainen eli "tyydyttävä" olisi ehdottomasti ollut oikea väri! Pertsa-urat olivat säilyneet ehjinä ja kovina, ne eivät olleet levinneet tai madaltuneet eikä niitä edes oltu kävelty kuopille...

Lunta pitäisi saada lisää sellaiset kymmenen senttiä, jotta latu päästäisiin taas ajamaan. Tiistainahan sitä on luvassa, mutta on eri asia tuleeko sitä tarpeeksi. Vuoden loppua kohti mennäänkin sitten plussa-asteiden ja vesisateiden myötä ja nähtäväksi jää muodostuuko tästä vesisadejaksosta edellistä ikävämpi. No, sitä odotellessa on edessä useampikin hieno hiihtopäivä!

Tänään eli tapanina.

Ei mitenkään erityisen hieno hiihtopäivä: auringonpaisteesta ei ollut tietoakaan eikä edes pientä sinisen pilkahdusta näkynyt harmaalta taivaalta, vaikka ennuste toisin lupailikin. Uudelle kierrokselle lähtiessä sai tuulen vastaansa, Luisto oli jostain kumman syystä tuntuvasti huonompi kuin eilen. Ei ollut edes kiinniotettavia selkiä antamassa jonkinlaista lisämotivaatiota.

Mutta ei siinä mitään, hiihto ei tuntunut väkinäiseltä vaan kivaa oli kunnes sitten vain tuntui ettei enempään ollut syytä, tarvetta eikä kiinnostustakaan. Vaikken ollut kierroksia laskenut, osasin arvioida että kaksi tuntia voisi hyvinkin olla täynnä ja sehän on ihan hyvä mitta tuommoiselle vähän kuin välipäivän hiihtolenkille.

2 h 8 min. 27.47 km

Nyt vain sormet ristissä odottamaan huomista lumisadetta: jospa siitä tulisi sellainen moderately big dump!

Tänään. Talven ensimmäinen viisikymppinen.





Startti 14.05. Neljän tunnin päästä oli hiihdetty 53.25 km. Repussa oli kaksi termospulloa, joista toinen jäi pelkäksi painolastiksi - norjalaisessa Birkebeineren-hiihdossa repun painon tulee maalissa olla 3,5 kg - mutta toisesta sentään join kahvilla terästettyä Alpron ruisjuomaa.

Alku oli hankala: ensin sai hakata sauvan piikillä jäätynyttä lunta mononpohjista, jotta sai siteet kiinni, ja sitten kahdella ensimmäisellä kiekalla tapella olemattoman pidon ja nihkeän luiston kanssa. Mutta sitten alkoi pitää hieman paremmin tai ainakin niin että terävällä potkulla ja kunnon painonsiirrolla mäet menivät vuorohiihdolla ja luistokin parani loppua kohden ladun liippauduttua.

Ennen auringonlaskua taivas selkeni sen verran että näki lännessä hieman sinistäkin ja kuukin ilmestyi seuraksi.

Hyv'ä lenkki - ja eiköhän huomenna ehdi tehdä toisen. Sitten taidetaankin hiihtää vasta uuden vuoden puolella...

Tänään. Muutaman päivän olosuhdetauon jälkeen. Pertsaa pikkaista vaille 30 km, mihin meni aikaa vähän päälle 2 h (eikä se johtunut siitä että luisto olisi ollut kurja).

Lunta ei viime yönä todellakaan tullut enempää kuin se minimimäärä mikä tarvittiin että meikäläisen lähilatu ajettiin ja saatiin ihan tyydyttävään kuntoon. Siirtymäladutkin olisi mahdollisesti voitu ajaa, mutta harvemminhan ne kaikki kerralla ajetaan.

Oikeastaan toivon että nyt vähän kiristyvä pakkanen ja voimistuva tuuli pitävät sunnuntaihiihtäjät poissa ainakin muutaman päivän, sillä kovin kaameaa kulutusta eivät nämä ladut vielä kestä. Itsekästä ajattelua, mutta se sallittakoon...

Auttaisikin paljon, jos sääennusteessa näkyvä seuraava lumisadejakso toteutuisi!



Vaan onhan se aina hienoa hiihtää lumisateen jälkeen, kun talvinen maisema vastaa vähän paremmin postikorttien ja mainoslehtisten ihannekuvaa. Tunnelmaankin pääsee jo matkalla ladulle!

Tänään. Kolme tuntia.-

Kivikon - Herttoniemen aiemmin tänään ajetun yhdysladun kunnon (heikko tai välttävä) tsekkaus Viikintien sillalle saakka - pitemmälle ei viitsinyt mennä, kun tiesi osuuden Mäyrämetsän pellolle saakka kärsivän lumen puutteesta -  ja sitten Kivikkoon kierroksia hiihtämään.





Kivikon eilen ohueen pakkaslumeen ajettu latu oli pysynyt ihan hyvässä kunnossa - mitä varmasti oli auttanut se ettei hiihtäjiä kovin paljon ole voinut olla - ja jossain välissä latukonekin ilmestyi eteen. Kuten silloin voi käydä, luisto hieman heikkeni eikä latu ehtinyt liippaantua ennen kotiinpäin kääntymistä. Mutta latukoneen vierailu oli varmasti tarpeen ja hyödyllinen ja siitä on vielä iloakin parina seuraavana päivänä.

Tänäänkin vastaus otsikon kysymykseen on tänään. Kaksi tuntia, tarkalleen ottaen minuuttia vaille. Paukkula - Kivikko - Hallainvuorentie.

Aikani soudin ja huopasin lähteäkö vai eikö, kun pakkasta oli alun toistakymmentä astetta, mutta sitten tuumasin että jos en hiihdä, en hiihdä huomennakaan, koska pakkanen ei vielä laske - enkä varmaan ylihuomennakaan, koska tuuli on silloin tämänpäiväistä purevampi.



Kello tuli puoli neljä, kun seisoin Paukkulan mäellä ja rupesin laittamaan suksia jalkaan. Ei voinut olla huomaamatta että päivä on alkanut pidetä ja almanakka kertoikin että kun päivä joulukuussa oli lyhimmillään aurinko laski klo 15.10, mutta tänään vasta klo 15.29.

Kylmä ei hiihtäessä tullut eli sen puoleen olisi voinut hiihtää pitempäänkin, mutta jotenkin sitä jo odottaa että pääsisi taas hiihtämään edes Hertsikaan ja Vanhankaupunginkoskelle.

(Hakunilaan ei ole vielä niin kovaa hinkua että viitsisi kävellä Kivikosta eteenpäin, mutta kunhan osan välistä pääsee hiihtäen ja Hakunilasta pääsee jatkamaan Keinukallioon, niin eiköhän taas ole toinen ääni kellossa...)

Tänään taas. Luulin nähneeni auringonkuvia jossain sääennusteessa, mutta umpiharmaahan tästä loppiaispäivästä tuli. Toisaalta ei ollut kummoistakaan tuulta eikä pakkastakaan kahdeksaa astetta enempää.

Kierroksia Kivikon koko ajan kuluneemmalla ladulla ja vaihtelun vuoksi kahdesti nousu Paukkulan mäelle ja Myllymestarintien puistosillalle ja alas Latokartanon pellon laitaan ja käännös takaisin ennen Viikintien sillalle nousua.

Okei luisto (vaikka semmoinen kuivakka äijänpaha, oikea ikihiihtäjä, menikin ohi heittämällä), mutta pitoa olisi saanut olla napsu enemmän. Ehkä olisi voinut vaihtaa merinovillaisen verkkoaluspaidankin ohuempaan keinokuituiseen, mutta liian kuuma ei ollut nytkään.

40 km, 3 h. Hyvä lenkki, joskin vailla erityisiä kohokohtia. Huomenna lisää, saman verran tai enemmänkin, jos siltä tuntuu. Sunnuntaista näyttää tässä vaiheessa tulevan ainakin tuulisempi ja luntakin voi pyryttää - mikä tietysti on tervetullutta, mutta tuskin kannustaa tekemään pitempää lenkkiä.

Tänään. 2,5 h saman kaavan mukaan kuin toissapäivänä eli kierroksia Kivikossa ja kaksi kertaa Kehä I:n yli Hallainvuoren puolelle ja Latokartanon pellon laitaan ja takaisin.

Tasaisen harmaa taivas, voimistuva frisbeegolfkentän aukealla vastaan puhaltava tuuli ja neljä päivää sitten ajettu, jo roskainen latu eivät mitään hiihtojuhlatunnelmaa tarjonneet, mutta ihan kelpo olosuhteet silti. Latukin oli huomattavasti siitä Facebookin Latutilanne-ryhmässä esitettyjä kommentteja - "skineillä hiihdettävä paremman puutteessa", "välttävässä kunnossa, paikoin jopa hiihtokelvotonta" - parempi (vaikka kovasti yritin sitä hiihtokelvotonta paikkaa hakea).

Starttasin vasta puoli kahdentoista aikoihin ja lumisaderintaman oli ennustettu saapuvan puolilta päivin, mutta vaikka sitä hieman odottelin, näin lumihiutaleita vasta kun kotona suihkussa käytyäni vilkaisin ikkunasta. Nyt sitä pitäisi tulla ainakin hiljalleen ja melko lyhyin tauoin tiistai-iltaan saakka, varovaisestikin arvioiden 10-15 cm, mutta miltei heti perään on tiedossa vesisadetta ja viimeistään viikonloppuna pitäisi sataa ihan kunnolla.




"Sään voimakas lauhtuminen ja ajoittaiset vesisateet uhkaavat sulattaa etelärannikon vähäiset lumet." No, tykkilumiladut kyllä kestävät, ainakin jonkin aikaa. Mutta onhan se tylsää ja pikkaisen masentavaakin, että "lämmin signaali jatkuu kuukausiennusteessa koko neljän tarkasteluviikon ajan helmikuun alkupuolelle saakka".


Eilinen hiihto jäi ajateltua lyhyemmäksi, kun lenkki ensin siirtyi muiden puuhien alta iltaviiteen eikä sitten ollut erityistä inspiraatiota. Ei hiihdosta silti mitään pakkopullaa tullut, mutta kun kaksi tuntia oli tullut täyteen, ei yksinkertaisesti huvittanut enää lähteä uudelle kierrokselle.

Mutta ehkä hyvä niin: viisikymppisten oikein aika onkin sitten keväämmällä, kun aurinko paistaa ja ladut ovat liukkaat ja suksi syönnillään.Tässä vaiheessa harjoituksesta saa varmasti irti sen minkä saa jo kahdessa tunnissa, muu on pelkkää mielihyvän vuoksi tekemistä ja/tai väsymyksen keräämistä.

Tänään. Viisikymppinen iltahiihtona. Ei mikään nopea keli, neljä tuntia ei ihan riittänyt. Jossain vaiheessa oli pientä tihkua ilmassa päätellen pisaroista linssien pinnalla. Lopussa lumenkin lämpötila oli jo selvästi plussan puolella; kun joutui siirtymään ladulta, lumi nappasi kiinni suksen pohjiin, lähti tosin parilla potkulla kun pääsi takaisin ladulle.

Missasin eilen illalla hyvän tilaisuuden hiihtolenkkiin: ladut oli kuin olikin ajettu iltapäivällä ja lumisateeseen tuli niin pitkä tauko että se oli oikeastaan jo loppunut. Mutta jonkinlainen laiskuus veti pitemmän korren. Ei sillä etteikö lepopäivä ollut hyväksi - ja hyötyliikuntaa tuli ihan sopivasti parin kävelylenkin ja kevyiden lumitöiden muodossa - mutta tuntuu silti että jokainen käyttämätön hiihtopäivä on hukattu tilaisuus.

Ihan sama juttu muuten kuin kesällä, kun aurinkoinen päivä ilman maantielenkkiä tietää seuraavana päivänä jonkinasteista morkkista,..


Seuraavien päivien sääennuste näyttää kyllä tyrmäävältä lähilatuhiihtäjän silmin:





Eilen ja tänään tuli lunta loppujen lopuksi täysin riittämätön määrä eivätkä luonnonlumiadut tule tuota vesisateiden määrää kestämään. Kivikko voi ehkä pysyä hiihtokelpoisena, mutta sekin pienin varauksin.

Mutta se ei tietenkään vie mitään pois siitä että tänään oli taas nasta hiihtää!

Eilen illalla.

Sääennustus totetutui jokseenkin täydellisesti ja hiihtoon tuli yhdeksän päivän tauko. Onneksi kuitenkin keskiviikon ja torstaiaamun sateet tulivat lumena ja lähiladut päästtin ajamaan perjantaina.

Kivikon latu oli liioittelematta odottamattoman hyvä, vaikka lunta ei tosiaan voi sanoa olevan liikaa. Kahdessa perinteisesti vähälumisessa (ja tuulisen päivän tai vesisateen jälkeenroskaisessa) kohdassa - toinen Kivikonlaidassa mäntyjen alla ja toinen samanlainen hattuhyllyllä ennen Jakomäen puolelle vievää siltaa - ei latu-uraa oltu saatu ajettua, mutta ne olivat aivan lyhyitä pätkiä ja täysin hiihdettävissä. Paikoin latu oli kieltämättä jäinen eikä aina kovin kauniskaan.

Hiihtäjiä ei kovin monta voinut olla: itse ohitin yhden tutun selän ja Latutilanne-ryhmässä yksi hiihtäjä kertoi kiertäneensä lenkkiä näkemättä toista hiihtäjää. Pyöräilijöitä tuli kyllä vastaan neljä, sauvakävelijöitä viisi ja koiranulkoiluttajia jokunen...

Hyvä lenkki. 2.37 ja 34 km.

Pikkupakasta on tiedossa kolme päivää. sitten mennään taas plusssan puolelle, mutta vettä ei sentään sada. Toisaalta luntakaan ei ole luvassa - ja sitä kyllä tarvittaisiin lisää!

Tänään pikkaisen vajaat kaksi ja puoli tuntia. Startti noin yhdeltätoista. 32 km.

Viimeinen kierros vasta-ajetulla ladulla. Ehkä makuasia, mutta minusta latu oli parempi ennen atukoneen käyntia. Kova jäätynyt latu on parempi kuin melko nopeastii matalaksi ja leveäksi käytön myötä mureneva latu, toisaalta nyt saatiin koko matkalle latu ja jääpaikat saivat vähän lunta peitokseen, mistä sunnuntaihiihtäjät varmasti tykkäävät.

Luulin pääseväni hiihtämään mukavassa pikkupakkasessa ja auringonpaisteessa, mutta olikin sellainen pakkassumu, jjonka läpi aurinko näkyi vain kiekkona ja, kun laski Kontulan puoleiseltä ylängöltä Lahdenväylän puolelle, tunsi selvästi miten ilma oli kosteampaa. Mutta kivaa oli hiihtää, vaikka paikoin latu oli korkeintaan tyydyttävä - ja vaikka joka kierroksella piit väistää koiranpaskaa neljässä kohtaa.

(En ole ihan varma oliko kyseessä meteorologisesti ottaen pakkassumu. eihän oltu kaukana merestä, vaikka ei se minusta meren suunnasta tullut. No, sumu joka tapauksessa.)

Eilen illalla tein samanlaisen hiihtolenkin enkä nähnyt kuin yhden kanssahiihtäjän, tänään oli odotetusti vilkkaampaa. Eilen vastaan ajoi neljä pyöräilijää, tänään vain kaksi, ja tänään hiihtäjiä oli enemmän kuin muita liikkujia yhteensä.

Vauhti ei tänäänkään ollut kovin kummoinen, hiihtovauhdin pitäisi sentään olla kovempaa kuin juoksuvauhdin samalla matkalla, enkä ole juossut yhtään maratonia huonommalla kilometrivauhdilla - en edes sitä jonka maalissa iski sellainen horkka että minut ohjattiin ensiaputeltalle...


Hyvä lenkki, jota olisi voinut jatkaakin, mutta tuumasin että jätetään ne kilometrit sunnuntaille. Harjataan suksenpohjat ja katsotaan kulkeeko suksi ja maistuuko matka. Jos, niin voisi viisikymppisellekin innostua. Jos ei, maanantaina voi yrittää uudelleen.

Tänään. Kivikossa, missäpä muualla! Startti tasan kahdeltatoista, hiihtoa nonstop tasan kolme tuntia ja matkaa tasan 40 km.

Sää oli tismalleen samanlainen kuin eilenkin, paitsi ehkä harmaampi - eilen sentään saattoi erottaa auringon sumupilven läpi. Tänään oli ehkä vielä kosteampaa ja jo pikkaisen hyytävän tuntuista, ei kuitenkaan niin että se olisi saanut lyhentämään lenkkiä. Ja olihan maisema nyt kuvauksellinen, kun eilinen sumu oli kuorruttanut puut ja pensaat. Kun kosteus pakkasella jäätyy puiden oksille, syntyy kaunista talviluontoa.

(Minä vain en taaskaan halunnut pysähtyä kaivamaan puhelinta taskusta, kun pelkään että hyvä flow katkeaa...)

Kivikko ja Paloheinän vitonen oli merkitty latukarttaan vihreällä eli ne oli luokiteltu hyväkuntoisiksi - Mustavuorikin oli pysynyt keltaisena! - mikä varmaan osaltaan vaikutti siihen että hiihtäjiä oli melkeinpä kuin aurinkoisena kevätpäivänä! Ilokseni lapsia isineen ja äiteineen oli paljon. Lenkistä tulikin taas sellainen carneval of overtaking, mutta eihän se ollut millään lailla ikävää hypätä ladulta - toisin kuin silloin kun märkä lumi tarttuu suksenpohjiin...

Jatkoa huomenna - ja jos hyvin käy, latu säilyy kohtaisessa kunnossa, vaikka luvassa on tiistaista eteenpäin taas plussa-asteita.

Tänään iltapäivällä. Uusi yritys hiihtää se iloinen  viisikymppinen - tai ehkä oikeammin hiihtää niin pitkään kuin homma on kaikin puolin iloista.

Sää oli startatessa pilvinen, mutta sumua ei enää kolmatta perättäistä päivää tarvinnut katsella. Muutaman kierroksen jälkeen havahtui huomaamaan että aurinko paistoi ja sinistä taivasta oli hetken aikaa näkyvillä niin paljon että ehti jo luulla taivaan selkenevän kokonaan, mutta ei kulunut kuin kierroksen verran niin taivas oli entistä harmaampi.

Jossain vaiheessa alkoi hieman tuullakin ja ohutta lumisadetta oli ilmassa. Valot syttyivät puoli viiden hujakoilla ja silloin olikin jo hämärää. Viimeiset kierrokset menivät siis pimeässä, mutta päivä on kyllä roimasti pidentynyt joulukuusta! Aivan lopussa lumisade hiukan tiheni - tai ehkä se vain tuntui siltä kun aukealla tuuli vastaan frisbeegolfkentän suunnasta.

Hyvä lenkki. Sukset toimivat, vaikkei luisto ollut aivan edellisten päivien veroista. Hiihtäjiä oli sen verran ettei luullut olevansa ainoa. Tässä vaiheessa talvea alkaa jo tuntea joitain vakiokävijöitä tyylistä eikä vain hiihtotakin ja pipon väreistä!

3.29.29 ja 47.10 km. Ei siis lähelläkään Veikko Hakulisen vauhtia Holmenkollenin MM-kisoissa, vaikkei Kivikossa nousumetrejäkään kummoisia määriä kerry,  vaikka niitä hakisi lisää kiertämällä hattuhyllyn kautta ja käymällä välillä kääntymässä Paukkulanmäellä. Polarin mukaan yhteensä 419 nm.

Houkuttelisi kovasti käydä hiihtämässä vielä huomennakin. Ennusteet näyttävät lämpötilan nousevan puoliltapäivin nollan yläpuolelle, mutta sehän ei haittaa jos ei tule märkää lunta. Vähän lyhyempikin kevyt lenkki riittäisi. Sitten lieneekin joka tapauksessa pitää tauko:

"Sää jatkuu vaihtelevana. Viikon aikana liikkeellä on paikoin lumi- ja vesisateita, myös jäätävät sateet ovat mahdollisia. Keskiviikkona lämmin ilmamassa ja föhn-tuuli voivat nostaa lämpötiloja osassa maata jopa 5–7 plusasteeseen. Tämän jälkeen sää viilenee uudelleen. Viikonlopuksi ennusteissa on sateita, jotka tulevat näillä näkymin enimmäkseen lumena."

Vastaan: eilen.

Aamuyöstä oli tullut pikkaisen lunta, joka tuntui kädessä kostealta, Liikuntamyllyn mittari näytti + 0, eikä minulla ole zerosuksia, joita olisin halunnut päästä kokeilemaan.

No, enemmänkin taisi olla kyse siitä että neljä perättäistä hiihtopäivää näkyy innottomuutena. Jos osaisi välillä pitää selvästi kevyemmän päivän, saattaisi ehkä jaksaa olla optimistisempi - ja voisi joskus osua siinä oikeaankin! - ja lähteä, vaikkeivat ulkoiset olosuhteet mitään erityistä lupaisikaan.

NW-lenkkikin jäi tekemättä, katsoin parhaaksi kokeilla mitä tunnin - no less, no more - ulkoilutiekävely tuntuisi ja ihan mukavaltahan se tuntui.