Milloin sauvakävelit viimeksi?

Tänään iltakuudelta starttasin ja kiersin kaksi tuntia Hallainvuoren ja Herttoniemen ulkoiluteitä. 12,7 km.

Se saamerin föhn-tuuli toi sitä lämmintä ilmaa ja kosteutta, ladut katoavat ilman vesisadettakin. Siellä missä on kunnon useampaan kertaan ajettu pohja, se kyllä säilyy, vaikkakin roskaisena ja paikoin pelkkänä jäänä. Siellä missä lunta on ollut vähemmän pertsaurat ovat puhki ja esimerkiksi Herttoniemen pururata on pitkiä pätkiä hiekalle sulanut.

(Muistan ajan kun Herttoniemen urheilupuistossa oli lumitykki ja pururata lumetettiin heti pakkasten tultua ja pidettiin hyvässä kunnossa, kuten Paloheinän tykkilumilatuja. Silloin Hertsikaan tultiin autoilla hiihtämään ja minäkin joskus hölkkäsin sinne sukset kädessä. Mutta pururata on profiililtaan aikansa lapsi eli aivan liian sporttinen taviksille ja lapsiperheille, joten sikäli on ymmärrettävää että siirryttiin Mustavuoren tasaiselle baanalle.)





Hertsikan kahden ja kolmen kilometrin lenkit kerkesin muutaman kerran kiertämään, mutta vitosta en kokonaisena kertaakaan, vaikka se olikin ajettu. Milloin laskussa Mäyrämetsästä pellolle oli turhan hintsusti lunta, milloin taas nousussa pellolta ei ollut skeittimiesten jäljiltä kuin jäätä.


Sääennusteet eivät lupaile liikoja lumen suhteen: viikonloppuna tulee räntää tai vettä ja räntää. Kymmenen vuorokauden ennusteen toisessa päässä eli viikon päästä perjantaina aaattaa sataa ja sade saattaa tulla lumena.

Jatketaan siis sauvakävelyä. Ihan kivaahan tuo oli, vaikka kotiin tultua saikin viedä nastalenkkarit kuivaushuoneeseen.

Tänäänkin iltalenkki. Ei siksi ettei olisi aikaisemmin kerinnyt, mutta halusin odottaa että lämpötila putoaisi lähelle nollaa, ilma olisi raikkaampi ja sohjoiset paikat olisivat jo jäätyneet.

Peruslenkki, Hallainvuori - Kivikko - Hallainvuori. Kiersin Kivikon lenkin kahdesti ja kierrosten välissä nousin täyttömäen kummaltakin puolelta.





Taivas selkenikin sen verran että Jupiter näkyi taivaalla lähellä Kuuta. (Kuvassa en olisi sitä saanut näkymään, joten en edes yrittänyt, mutta aivan tuossa yläpuolella ne olivat...)

Tarkoitus oli kieltämättä käydä tsekkaamassa mihin kuntoon föhn-tuuli on ladun jättänyt. Reilun kilometrin verran on hyvin säilynyttä latua, jota voisi periaatteessa vaikka huomenna käydä hiihtämässä. Osasin sitä odottaakin, sillä osuus on sama, jota keväisinkin on aina voinut hiihtää vielä kun ampumaradan tai siis nykyään frisbeegolfkentän puolella on jo kävelty hiekkatietä.

Nyt se osuus on silkkaa jäätä, joten tarvitaan ainakin se pieni big dump ennen kuin viitsii yrittää koko lenkin kiertämistä. Samalla puhdistuisivat roskaiset osuudet, joita onkin hyvinkin puolet lenkistä. Eli vähän aikaa Kivikossa hiihdetään vain hallissa (joka sekin suljetaan reilun viikon päästä).

Hyvä lenkki. 3 h, 18 km.

Taas tänään. Iltalenkki pitkälti samoja reittejä kuin eilen, nyt vain puoli tuntia lyhyempi eli pyöreästi 2,5 h ja 12 km.

Kun starttasin kymmentä vaille viisi, ei ollut vielä täysin pimeää ja kun suuntasi kohti Latokartanon peltoja, sai nähdä semmoisen melkeinpä Technicolor-värisen taivaan. Jupiter oli jo selvästi eilistä etäämpänä ja alempana horisontissa erottui myös Venus. Vai oliko se sittenkin Mars? Pitäsi tselata - ja ylipäätään tuntea tähtitaivas paremmin.

Pakkasta on ollut koko päivän -4 °C, mikä tuntui mukavan talviselta. Tuulta ei ollut juuri lainkaan - mutta huomenna siihen tulee muutos[:




Kivikossa vastaan tuli hiihtäjäkin, tosin sukset kainalossa ja menossa halliin. Meikäläinen ei osaa kuvitella itseään sinne rinkiä kiertämään (vaikka olen kilometrin kierrosta monena talvena hiihtänyt ihan tyytyväisenä, mutta ulkoliikunta on eri juttu. Jatko näyttää siltä että mennään NW:tä, sillä nyt on varmaa ettei viikonloppuna tule lunta sen vertaa että Kivikkossa pääsisi mielekästä lenkkiä hiihtämään.

Tuumasinkin että motivaatioavuksi voisi ottaa tavoitteeksi Taikavuoren nousukertojen maltillisen lisäämisen. Niinpä nousinkin se 3 x 2 x. Huomenna kenties  2 x 3 x 2 x ?

Tänään eli sunnuntaina. Päivälenkki 4 h, 24 km.

Lauantaina olisi ihan hyvin voinut käydä sauvakävelemässä ennen tuulen voimistumista tai olisi voinut hakea flow-kokemukselle otollisia olosuhteita lumipyryn alettua, mutta kevyt hyötykävelylenkki aamulla sai luvan riittää.

Tänään olisi saanut hieman nauttia auringonpaisteestakin, jos olisi lähtenyt jo aamukahdeksalta, mutta kello oli melkein yksitoista ennen kuin olin saanut itseni ulos. Sitten lenkki kyllä sujui hyvissä fiiliksissä.

Lunta oli tullut juuri sen verran että umpijäiset ladut näyttivät paremmilta kuin mitä ne olivatkaan. Periaatteessa olisi voinut hiihtää Kivikon lenkin ja yksi hiihtäjä siellä olikin, mutta ei hänkään yhtä kierrosta pitempään viihtynyt.

Hertsikan ladut ovat tosin huomattavasti heikommassa kunnossa, jos niistä voi enää puhuakaan. Muutamaa parin sadan metrin pätkää voisi vetää edestakaisin - tai kiertää luisteluradan ympäri.

Ensi yönä tulee taas vettä, joka kyllä varmistaa sen ettei Helsingissä vähään aikaan hiihdetä muualla kuin Paloheinän tykkilumella.

Tänään. Neljä tuntia, kolmesta seitsemään jo pidentyneestä valoisasta iltapäivästä pimeään alkuiltaan.





Hallainvuoren mäkien kautta Hertsikan 5 km ladulle ja sitten spontaanina reittiratkaisuna katsomaan Vantaanjokea. Koski kohisi, jäätä oli vain rannoilla, mutta tulviminen ulkoilutielle ei ollut lähelläkään.

Herttoniemen puolella ei juuri ollut ajetuista laduista jäljellä kuin jäinen pohja eikä aina sitäkään. Arboretumiin vievällä osuudella hiekkatien pintakin oli paikoin jo hieman pehmennyt. Toisaalta Hallainvuoren puolella vanha tykkitieksi kutsuttu osa oli vielä siinä kunnossa että olisi voinut hiihtääkin (ja silloin kun latu jatkui aina Lahdentien reunaan asti hiihdettiinkin, kun muut itäisen Helsingin ladut oli jo menetetty).





Lämpömittari näytti +3 C, ilma oli kostea ja tuuli leppoisa. Olisi voinut kuvitella että ollaan jo pitkällä maaliskuussa,..

Tänään. Kolmelta startti. Kolme tuntia.

Aamupäivällä oli ollut aurinkoista, iltapäivällä oli jo pilvisempää, mutta lämpötila pysyi vielä pakkasen puolella. Jossain välissä oli hetken kestänyt lumikuurokin, sellaista että juuri ja juuri huomasi että ilmassa oli jokunen hento lumihiutale.




Aluksi Kivikkoon mäkeä nousemaan. Ensin ulkoilutietä ja sitten entisen lumilautarinteen eli nykyisen frisbeegolfradan nurmirinnettä:





Kun tavoitetta ei oltu asetettu nousukertojen tai -metrien muodossa, ei mäkivaiheesta tullut kovin pitkää, Jatkoin sitten Kontulan Kelkkapuiston kautta voimalinjalle ja sen vartta Myllypuron urheilupuistoon. Kolmeen tuntiin pääsemiseksi piti vielä kiertää Korkeakallion ja Hallainvuoren kautta.

Mukava lenkki. Latukoneen tamppaamat ulkoilutiet ovat monessa paikassa niin jäisiä, että ilman nastalenkkareita olisi joutunut jännittämään, nyt meno oli rentoa.

Myös tänään vastaus on tänään - ja aivan kuten eilen, startti kolmelta ja lenkin kesto kolme tuntia.

Nyt suuntasin Latokartanon pellolle ja nousin sieltä Viikintien ylittävälle sillalle. Sitten käännyin Hertsikan viiden kilometrin ladulle, tein ylimääräisen kierroksen pururadalla ja jatkoin Mäyrämetsästä kohti Arboretumia. Takaisin Hertsikaan, Viikintien yli Hallainvuorelle ja kotiin.

18 km. 240 nm.

Tänään. Sauvat kädessä tasan kello kolme. 3,5 h.




Kello on puoli viisi, on käyty Taikavuorella ja kierretty Kivikon lenkki ja palattu puistosillan kautta Latokartanon pellolle (jonka muistan ajalta ennen rakentamista hyvinkin tuplasti laajempana). Ei ehkä kannata odottaa pääsevänsä tänä talvena hiihtämään hankikannolla...

Sitten ylös Hallainvuorelle ja Hertsikan 5 km ladulle, Tänään en noussut ylös Rajakalliolle enkä kiertänyt pururataa vaan oikaisin suoraan Mölymetsään,

Hyvissäkin oloissa vähälumiset osuudet ovat täysin sulia, jossain voi olla pitkähkö luminen pätkä, mutta suurin osa on pelkkää jäätä. Kivikossa pisin yhtäjaksoinen osuus, jossa latu on tallella, on reilun kilometrin, mutta ennusteesta on nyt kadonnut se vähäinenkin lumisade, joka lupasi sen verran lunta että olisi hyvinkin saattanut innostua lähteä sinne suksineen hämmästyttämään kävelijöitä ja koiranulkoiluttajia...

Sauvakävelyn härkäviikko jatkui tänään. Startti vartin yli neljä ja takaisin kotona kolme tuntia ja vartti myöhemmin.

Suunnon mukaan 20 km ja 240 nm. Reitti taas Hallainvuori - Hertsikan pururata - Arboretum - Hallainvuori. Samoja teitä, mutta kuitenkin hieman eri järjestyksessä ja jotkut eri suuntaankin kuin viimeksi.

Aamulla sateli sen verran ohutta pakkaslunta että maa juuri ja juuri peittyi. Siis mitättömän vähän hiihto-olosuhteiden kannalta, mutta kuitenkin sen verran että maisema näytti hiukan talvisemmalta..Lenkin aikana satoi myös pariin otteeseen hentoa lunta, mikä tietysti oli kivaa talvitunnelman kannalta.

Mutta härkäviikot näyttävät siis jatkuvan - ellei sitten tapahdu semmoista ihmettä että nyt näiden pakkaspäivien aikana tehdä tykkilumilatua Mustavuoreen.

Tänään startti tuntia aikaisemmin kuin eilen eli varttia yli kolme, mutta lenkin kesto oli sama, kolme tuntia ja vartti.

Mukava pakkassää jatkui, lenkin kuluessa taivas selkeni, laskeva aurinko värjäsi taivaanrannan ja kuu toi valoa pimeään metsäänkin.

Kiersin vaihteen vuoksi Fastholman kautta ja kävin kääntymässä Saunalahden kalliolla.




(Kuva ei ole erityisen onnistunut: taivas on jotenkin ylivalottunut, punaiset ja siniset sävyt eivät erotu eikä punaisen heijastuminen jäästä.)


Eilisen lenkin luontoelämys oli kettu, joka jolkotteli kaikessa rauhassa, kävelijöistä piittaamatta, ulkoilutien poikki ja puron vartta kuin olisi ollut menossa lounaalle johonkin Harakkamyllyntien norjalaistaloista. Tänään se oli peura tai äänet, jotka yhtäkkiä kuulin takaani, kun sen sorkat hakkasivat kovaan maahan, ja sen kuun valossa näkemäni hahmo, joka hetkessä katosi syvemmälle Mölylän metsään.

Tänään kävin kiusaamassa itseäni käymällä Paloheinässä katsomassa miten jotkut hiihtävät.





Reitti syntyi matkan edetessä, ensin Viikkiin, sitten pikaraitiotien viertä Vantaanjoen varteen ja Tuomarinkylän kartanon kautta Paloheinän majalle. Tuuli oli melkoisen mojova, mutta jäi mukavasti selän taa. Paluumatka suuntautui Keskuspuiston metsän suojissa Pirkkolaan asti, sitten pikaraitiotietä Maunulaan ja Patolan ja Itä-Pakilan läpi Vantaanjoen varteen.




Pikkukosken kohdalla oli vielä sulaa,

Matkalla Vanhankaupunginkoskelta Viikkiin ja Arboretumin kautta Herttoniemeen alkoi olla jo pimeää ja lumisadekin oli silloin tiheimmillään. Peurat tarjosivat taas luontokokemukset: yksi lönkötteli kiireettä ja ilmeisesti vakioreitiltään poistumatta tien yli edelläni ja toinen katseli Mäyrämetsästä pellolle ilmestynyttä sauvakävelijää.

Hyvä lenkki. Paljon oli tasamaata, mutta tylsää ei ollut. 5 h 40 min, joten kuuden tunnin maagisesta PK-lenkin rajasta jäätiin. mutta toisaalta se ei ollut tavoitteenakaan. Kilometrejä Polarin mukaan 35,22 km.

Tänään alkuillasta. Miksi katkaista hyvä putki?

Starttasin vähän vaille neljä, oli vielä valoisaa, mikä onkin sangen luonnollista kun aurinko laski vasta klo 16.46. Suuntasin puistosillan kautta Kivikkoon ja rupesin nousemaan lumilautarinnetttä. Lähes täysin lumeton nurmea ynnä muuta kasvava rinne on mukavampi sauvakävelyalusta kuin jäinen tie!

Aurinko katosi horisontin taa ajallaan, tosin värit eivät siinä vaiheessa mitenkään säväyttäneet, sellaista melkein ruskeaa oranssia, mutta vähitellen taivaanranta värjäytyi siniseksi ja punaiseksi. Sitten vielä siniseen vivahtavalla taivaan osalla erottuivat kirkkaina tähtinä Mars, Venus ja Jupiter (luullakseni).

Nousukertoja en laskenut, mutta Suunto antoi koko lenkin lukemaksi 443 nm. Kilometrejä tuli 2,5 h lenkillä vain 13,84, mutta eihän matka juuri etene kun noustaan ylöspäin...

Luontokokemukset jäivät nyt uupumaan, jäniksenjälkiä kyllä näkyi, muttei itse otuksia. (Frisbeegolfradan kiertäjiä oli muutama, samoin täyttömäen huipulle auringonlaskua seuraamaan pysähtyneitä kävelijöitä.)

Hyvä lenkki, jota olisi voinut jatkaakin. Mistään sauvaloikasta tai elghufsista ei sentään ole kyse, normaalista reippaasta kävelystä lähinnä. Sykkeen kyllä huomaa nousseen, mutta palautuksesta rinteen loivempaa reunaa (eli lukilautakourun viertä) ja kaarroksesta seuraavaa nousua varten tulee melko pitkä.

Illalla. Puoli kuudelta olin saanut kiskottua itseni ulos, mutta kun olin liikkeelle päässyt, meno kyllä maistui. 2 h 12 min, 14 km, 215 nm.

Ei ollut tänään talven tuntua eikä sinistä taivasta vaan harmaa, pilvinen päivä, parhaimmillaan +3 °C. Vaikka tiesi ettei metsässä ulkoilutiellä olisi vettä eikä loskaa, niin sää oli jotenkin niin mälsä että se söi innon. Joutui tosiaan ponnistelemaan että sai itsensä liikkeelle, vaikkei tarkoitus missään vaiheessa ollut tehdä sen kummempaa kuin edellisiä päiviä selvästi kevyempi ja lyhyempi lenkki.

Hallainvuoren kautta Hertsikan pururadalle, kaksi kierrosta 1 km ja 2 km lenkkiä kumpaakin ja samaa reittiä takaisin. Vähän sellainen no-brainer, helppo ja ajatukseton lenkki toteuttaa eikä kovin suurta riskiä että erehtyisi tekemään pitemmän lenkin kuin oli aikonut.

Fiilis oli kotiin palatessa selvästi parempi kuin lähtiessä, joten lenkistä kiinni pitäminen oli selvästi onnistuneempi ratkaisu kuin mitä välipäivän pitäminen olisi ollut.

(En minä tosissani mitään putkea ole tavoittelemassa tai pyri johonkin Streak Nordic Walking ennätykseen...)

Tänään.

Eilistäkin harmaampi, kosteampi ja kaikin tavoin mälsempi sää. Ainoana ilonaihena se ettei ole latuja, jotka nyt sulaisivat...

Jo tavanomainen myöhäinen iltapäivästartti varttia vaille neljä ja suuntakin tavanomainen eli lämmittelyksi jokin Hallainvuoren mäistä. Sitten päätin vaihtaa jäiset ulkoilutiet Latokartanon sänkipeltoon, joka tarjosikin sauvakävelijälle mukavan alustan. (Tosin oli vaikea olla taas muistelematta niitä muinaisia talvia, jolloin hiihtokautta venytettiin pitkälle kevääseen hankikantokelillä.)




Mutta eihän sellaista tasaista kovin kauan viitsi talsia, joten suuntasin Kivikkoon. Siellä frisbeegolfkentän pikkukukkula tarjosi samankaltaisen alustan lja isäksi jonkin verran nousumetrejäkin. Vaan yksitoikkoiseksi sekin tahtoi käydä, joten saadaksenii lenkille sopivasti pituutta lähdin kohti Kontulan kelkkapuistoa ajatuksena kiertää Myllypuron urheilupuiston kautta kotiin.

Jossain kahden tunnin paikkeilla huomasi tutun ilmiön: oli päässyt olosuhteista ja tietystä innonpuutteesta huolimatta jonkinlaiseen flow-tilaan, jonka tunsi palkinneen siihenastisen täydellisen hohdon puutteen tai tietyllä tavalla juuri ja juuri siedettävissä olevan tylsyydenkin. Mutta en kuitenkaan ruvennut katsomaan miten kauan se fiilis kestäisi,

2 h 45 min, 16 km. Huonompiakin lenkkejä olen tehnyt.

Eilen.

Iltalenkki puoli viidestä seitsemään eli 2,5 h.

Säässä oli tapahtunut se muutos että kosteus ja sumu oli vaihtunut kovaan tuuleen, toistakymmentä m/s ja puuskissa selvästi enemmän. Kylmästä viimasta ei voinut puhua, mutta avomaasto ei houkutellut.

Reitiksi valikoituikin tavanomainen Hallainvuori - Herttoniemi - Hallainvuori. Sopivalla kombinaatiolla ulkoilutietä, latupohjaa ja pururataa saa juuri sen verran vaihtelua edelliseen kertaan, ettei rupea tuntumaan saman toistolta...

Metsän suojissa pysyen ilma oli oikeastaan hieno, puiden latvoissa humiseva tuuli ja toistuvat puuskat toivat tiettyä tunnelmaa. Ja kieltämättä kävi mielessä ettei laduille olisi ollut roskaisuuden vuoksi asiaa, vaikka lunta olisi ollut kuinka paljon.

Huomiseksi on luvattu ajoittain runsastakin lumisadetta, mutta se tarkoittaa käytännössä vain sitä että maa peittyy - mikä sekin tietysti on mukavaa - mutta lähilatuja se ei tuo takaisin. Eikä pitemmän ajan ennusteessakaan näy sen parempaa.

Eilen.



Startti vasta lähempänä puolta viittä, vaikka auringonpaistetta olisi ollut tarjolla aikaisemmin iltapäivällä, mutta ehdin nytkin Taikavuorelle näkemään auringonlaskun. Tuuli oli hieman tyyntynyt eilisestä, mutta se oli tänäänkin aika navakka ja kylmäntuntuinen eikä yllättänyt ettei täyttömäellä muita ollut.

Lämpötila oli iltapäivän kuluessa pudonnut parista plussa-asteesta pakkasen puolelle ja edellispäivän vetiset ja jäiset ulkoilutiet olivat vaihtuneet huomattavasti mukavampiin ohuen pakkaslumen peittämiin teihin, joilla olisi pärjännyt ilman nastojakin.

Tällä kertaa suuntasin suoraan Kivikkoon, kiersin lenkin - unohtamatta nousta Taikavuorelle kummastakin suunnasta - ja jatkoin sitten Hallainvuoren kautta Herttoniemeen, jossa sitten kiersin 1 km ja 2 km lenkit. Paluumatkalla piti tietenkin käydä nousemassa Hallainvuoren mäet.

Lenkin kestoksi tuli 3 h 20 min ja kun NW-vauhdikseni on näköjään vakiintunut vähän alla 10 min/km, matkaa kertyi himpun verran päälle 20 km. Mäet poimimalla nousumetrejä tuli Sunnon mukaan 345 nm, mikä voi hyvinkin olla oikeansuuntainen lukema.

Hyvä lenkki.


Aamuyöstä lähtien on satanut lunta aivan kuten ennuste lupasi ja maisema on enemmän kuin luminen. Iltapäiväksi on luvassa selkeää ja poutaa, joten eiköhän sauvakävelyputki saa jatkoa...


PS Hiihtohalli ei ennenkään ole ollut mikään kaunistus, mutta nyt kun sen toiminta on loppunut, se näyttää entistä ankeammalle. (Hallia ei tultane avaamaan enä jatkossakaan, vaikka sille ei toistaiseksi ole tiedossa uutta käyttöä.)

Eilen taas alkuiltalenkki.

Päivä kyllä oli mahtavan hieno, aurinko paistoi ja maa oli valkoinen eikä tuuli ollut pudottanut ihan kaikkia lumia puiden oksiltakaan, mutta lenkistä pääsin nauttimaan taas vasta puoli viideltä.

Suunnaksi otin Kivikon, koska huvitti nähdä millaisen luomuladun minuakin innokkaammat hiihtäjät olisivat saaneet aikaiseksi - ja täytyy myöntää että ihan kelvolliselta se näytti! Ihan kaikin paikoin ei vanhasta konella ajetusta ja jäätyneestä ladusta ollut jäljellä niin paljon että se olisi riittänyt ohjaamaan suksea, mutta sellaisia kohtia, joissa suksi kulkisi sivusuunnassa levottomasti pelkän jään päällä ei ollut kuin muutama. Melkein kävi mielessä että olisi itsekin voinut lähteä matkaan suksilla...

Kiersin lenkin kaksi kertaa ja laskin vastaantulleiden hiihtäjien määräksi kolme, joista yksi oli lähtenyt yrittämään vapaalla. Partiolaisten Hankiapu-partiotaitokisatkin olivat vielä menossa, vaikken nähnyt kuin yhden rastin, jota oli jo alettu purkaa.

Mukava lenkki. 2,5 h. 15 km. Päätöksen siitä lähtisinko sunnuntaina kokeilemaan hiihtämistä jätin muhimaan yön yli, mutta aamu ei tällä kertaa ollut iltaa viisaampi. Päivästä tulee pilvinen ja lämpötila nousee vähitellen aamun pakkasasteista plussan puolelle.

Eilen. Sauvakävely siis voitti.

En kiusannut itseäni käymällä Kivikossa ja joutumalla miettimään olisiko sittenkin pitänyt ottaa sukset vaan suuntasin Hallainvuoren kautta Herttoniemeen. Hiihto-olosuhteet olivat odotetun kurjat, lauantaiaamun lumisade oli kyllä riittänyt peittämään ulkoilutien jäisen ja roskaisen pinnan, mutta minkäänlaisen ladun syntymiseen lunta ei ollut tarpeeksi, En silti yllättynyt nähdessäni suksenjäljet.

Tavanomaisten Hertsikan pururatakierrosten jälkeen lähdin kohti Vanhankaupunginkoskea, aluksi 5 km latua seuraten. Mölylässä ja Mäyrämetsässä paistoi maa vähäisen lumikerroksen alta, mutta niin vain sieltäkin oli hiihdetty, joten oli joko hymähdettävä tai nostettava hattua niille jotka olivat lähteneet hiihtämään lenkin kun kerran uutta lunta ja jokunen pakkasastekin oli saatu!

Vanhankaupunginkoskella oli valittavana taas joko suunta ylös Vantaanjokea tai Matinkaareksi nimetyn sillan kautta Arabianrantaan ja kenties Kalasatamaan saakka. Muistin kuitenkin että olin käynyt Lammassaaressa viimeksi silloin kun Pornaistenniemen luontopolku ja pitkospuureitti saareen olivat valmistuneet ja siitähän oli jo useampikin vuosi.




Puinen infotaulu kertoo että siirtolohkare on jäävuoren mukanaan tuoma kappale Viipurin seudun rapakivigraniittia.


Kuusiluotoon en tällä kertaa päässyt, sillä ruovikon läpi kulkevat pitkospuut olivat jääneet veden alle, joten jouduin tyytymään siihen että kiersin Lammassaaren ympäri. Olikin jo oikeastaan aika kääntyä kotiinpäin ja palata pitkälti samaa tietä kuin olin tullutkin eli kiertämällä koetilan peltojen kautta. koska Arboretumin läpi lintutornien kautta kulkeva reitti oli suljettu lintukosteikkotyömaan vuoksi.




Jos näin heikoissa lumiolosuhteissa pitää vättämättä hiihtää, on ehkä viisainta kiertää peltolatua.


Kello oli jo viisi ja aurinko, josta oli pariin otteeseen näkynyt pieni häivähdys, oli juuri laskemassa. Lenkkiä oli takana vajaat neljä tuntia, mutta meno oli maistunut sen verran mukavalta etten palannut kotiin aivan lyhintä tietä. Kun painoin nappia lopettaakseni harjoituksen, oli jo tullut pimeä ja matkaa oli Suunnon mukaan tullut taitetuksi vajaat 30 km. Ihan täyteen viittä tuntia en siis saanut, mutta en viitsinyt siihen pyrkiäkään, vaikka kieltämättä se mielessä kävikin.

Hyvä lenkki.

Viikko alkaa taas sellaisilla plussa-asteilla, että vähätkin lumet saavat kyytiä. kun yöpakkasiakaan ei ole - eikä tästälään viikosta ennusteen mukaan selvitä ilman vesisateita, joten sukset voisi oikeastaan viedä parvekkeelta kellariin.

Tänään. Startti vartin yli neljä ja kestoa 2 h 25 min netto.

Luoteesta puhaltava föhn-tuuli toi, aivan kuten ennustettiin, lauhaa ilmaa Norjan vuoriston yli Suomeen. Lämpötila oli, kuten sanotaan, poikkeuksellisen muttei ennätyksellisen korkealla, näillä nurkilla +7 C, mikä tietysti tiesi sitä että lauantaina satanut lumi oli vetenä ja jää sen alla oli taas paljaana. Mutta sitä vartenhan on olemassa vedenpitävät nastalenkkarit...,

Peruslenkki Hallainvuori - Kivikko - Hallainvuori. Latupohja veteli frisbeegolfkentän kohdalla viimeisiään. mahdollisista yöpakkasista huolimatta se on pian sadan metrin matkalta hiekalla - ja jos loppuviikon sade-ennuste totetutuu, se on poikki lyhyemmälti parista muustakin kohtaa.




Neonkyltti hiihtohallin seinällä loistaa yhä ja parkkipaikalla on autoja aivan kuin ennenkin, sillä ilmeisen suosittu kuntosali jatkaa toimintaansa rakennuksessa.


.Peruslenkki ja perusfiilikset, mutta viimeinen puolituntinen selvästi paremmissa fiiliksissä kuin ensimmäinen, joka lähinnä masensi.

Eilen illalla.

Startti viideltä ja nokka kohti Taikavuorta. Kun edellispäivän föhn-tuulen tuomien plussa-asteiden jälkeen oli menty taas hiukan pakkasen puolelle, ei ollut vaikea arvata missä kunnossa ulkoilutiet olivat, joten entisen lumilautarinteen nurmipinta houkutteli luonnollisesti enemmän kuin keppien hakkaaminen kivikovaan jääpintaan.



Aurinko oli jo laskenut, mutta katsottavaa silti riitti pitkälle toista tuntia.

Paluumatkalla kiersin vielä Hallainvuoren kautta, joten lenkille tuli kestoa 2,5 h. Nousumetrejä Suunnon mukaan 349 nm.

Tänään.

3,5 h Latokartano - Arboretum - Herttoniemi - Hallainvuori - Kivikko - Hallainvuori

Aurinkoista aamupäivää seurasi harmaa ja sumuinen iltapäivä. Jäisten latupohjien reunoja, pellonlaitoja, osin tai kokonaan sulia ulkoiluteitä. Ei kuitenkaan niin kurjaa että jo sitä ettei piittaa olosuhteista olisi tuonut fiiliksen, enemmänkin sellainen lenkistä pelkkää suorittamista - ellei jotain sisäistä motivaatiota löydy tai flow'ta synny - tekevä sää.

En sano ettei ollut mukavaa, mutta onhan tämä melko paska talvi etelärannikonkin talveksi.

Eilen illalla. Kävin tekemässä sellaisen peruslenkin. Temps de marche 2 h 15 min.

Melkein marraskuisen ankeanharmaa päivää, ajoittain pientä tihkusadetta. Ensimmäinen kolmesta tai neljästä sadepäivästä. Tänään vettä, huomenna vettä, räntää ja ehkä luntakin, sunnuntaina toivottavasti vain lunta. Sademäärä yhteensä riittäisi tuomaan lähilatujen hiihtokelit takaisin, mutta pelkään pahoin että aivan liian suuri osa siitä tulee aivan liian märässä muodossa.



Taikavuoren tanssilattia on käytännössä lumeton, mikä tietysti tarkoittaa siellä on pimeän tultua melko pimeää, sillä lumilautarinteen valot eivät ole vuosiin syttyneet eikä ulkoilutien valaistus ulotu rinteen puolelle. Kun vielä sattui sataa tihuuttamaan ja tuulemaan juuri pahimmasta suunnasta, en viitsinyt nousta mäkeä kuin kaksi kertaa.

En tainnut koskaan käydä mäellä talvisaikaan silloin kun lumiparkki oli toiminnassa, mutta luulen että kuvassa näkyy lähtökoroke, jolta haettiin vauhtia lumikouruun (joka jää vasemmalle kuvan ulkopuolelle). Kävin kuitenkin kerran hiihtolenkkiä kiertäessäni alhaalla olleelta portilta vilkaisemassa miltä paikka näytti ja muistan hieman hämmästyneeni ettei rinnettä tarvinnut kavuta ylös:




Lenkki kokonaisuudessaan oli jo melko lähellä pelkkää suorittamista, Mielenkiintoa toi lähinnä se että yritti hakea reittiä, jossa ei joutuisi hakkaamaan keppejään kivikovaan jäähän. Onnistuihan se jotenkin, mutta aika paljon tuli saman pätkän edestakaisin kävelyä Hallainvuoren päästä päähän.

Tänään. Tasan neljältä ja tasan kaksi ja puoli tuntia.

Sää oli sitä samaa kuin eilenkin: harmaata, sateista ja sumuistakin. Toinen perättäinen sadepäivä tarkoitti sitä että jäisillä latupohjilla jään päällä oli vettä ja auratut ulkoilutiet olivat jo kurapintaisia.

Oikeastaan ilman tämän ketjun myötä syntynyttä ja puolivakavissaan heitettyä Stride Nordic Walking -ajatusta en ehkä olisi viitsinyt lähteä. Mutta kaikille kestävyysurheilua harrastaville tai vain lenkeillä käyville on tuttua miten joskus ei huvittaisi edes lähteä tai miten alussa ei tunnu kulkevan ollenkaan eikä oikein jaksaisi uskoa että rupeaakaan kulkemaan, mutta yhtäkkiä huomaa että meno maittaa, alavireinen olo katoaa ja fiilis paranee.

Niin kävi nytkin, vaikkei lenkki sen kevyempi ollut kuin eilenkään eivätkä olosuhteet taatusti yhtään sen paremmat. Tihkusadettakin tuli ajoittain - ja milloin ei tullut, puista tippui vettä.

Nyt jäämme jännityksellä odottamaan mitä huominen ja sunnuntai tuovat tullessaan, Räntäsateen pitäisi vaihtua aamuun mennessä lumisateeksi ja lämpötilan pudota iltaan mennessä selvästi nollan alapuolelle.

Eilen. Lunta oli tullut aamuyöstä lähtien ja lumisade jatkui pitkin päivää juuri sääennusteen mukaisena: ajoittain vähäistä lumisadetta. Mutta olihan lunta ehtinyt kertyä - vieläpä selvänä lumena, vaikka lämpötila pysyttelikin iltaan asti plussan puolella - aika lailla, kun lähdin liikkeelle varttia vaille neljä.

Suuntasinkin Kivikkoon katsomaan olisivatko innokkaimmat jo tarttuneet suksiinsa ja käyneet hiihtämässä luomuladun, mutta vaikka Hallainvuoren puolella näkyikin yksittäiset suksenjäljet, jotka veivät puistosillalle ja edelleen Kivikkoon, lenkkiä kiersi vain kävelijöiden tekemä polku. Päätin osallistua polkutalkoisiin tekemällä jonkinmoisen polun Taikavuoren laen kautta kulkevalle ulkoilutielle. Ihan nollasta ei tarvinnut aloittaa, kaksi tai kolmekin kulkijaa oli ehtinyt nousta mäelle.

Nousukertoja tuli jotain 16-18, ihan varma en voi olla, vaikka yritin huvikseni laskea ne NATO-aakkosten avulla. Pääsin alphasta papaan, mutta arvelin jossain välissä menneeni ajatuksissa edelle ja otin kaikeksi varmuudeksi vähän pakkia laskuissa.

Sää oli mitä mainioin, ei pyryttänyt vaan satoi hiljalleen eikä tuullut päin naamaa. En kuitenkaan halunnut tehdä lenkistä pelkkää ylös menoa ja alas tuloa, joten suuntasin takaisin Kehä I:n toiselle puolelle ja lenkin jälkipuolisko sujuikin mukavasti Hallainvuoren lumisissa maisemissa. Jos olisin viitsinyt kaivaa puhelimen repusta, olisin voinut ottaa oikein talvisen kuvan märän lumen painosta taipuneine kuusenoksineen, mutta jätin sen sunnuntaiksi...

Nelituntisen lenkin myötä sauvakävelyputkeni on nyt kolmen viikon pituinen. Toivottavasti putki katkeaa siihen että latukone käy ajamassa Kivikon lenkin - minkä sataneen lumen määrän pitäisi jo mahdollistaa, vaikkei sitä olekaan yhtään liikaa - mutta se nähdään aikaisintaan puolilta päivin.

Tänään. 22. perättäinen NW-päivä. Ihan kiva, mutta jotenkin innoton lenkki.

Into taisi kadota siihen kun odotteli toiveikkaana että latukone sittenkin kävisi ajamassa ladun Kivikkoon, vaikka tiesi semmoisen ihmeen melko epätodennäköiseksi. Semmoinen vähän pakotettu toiveikkuus ja sen ylläpitäminen pitkälle iltapäivään oli ilmeisesti yllättävä kuluttavaa henkisesti...

Olisihan siellä ollut jonkinlainen luomulatu, mutta ei sellaisella muutaman hassun hiihtäjän pehmeään lumeen tekemällä ladulla pysty oikeastaan kuin kävelemään sukset jalassa eikä se minua kiinnosta.

Kiersin siis Kivikon lenkin sauvakävellen, nousin täyttömäelle mennessä ja tullessa ja kiertelin sitten Hallainvuoren ulkoiluteitä sen verran että tiesin kelloon katsomattakin että ainakin kaksi tuntia oli jo takana. Kun sitten käännyin kohti kotia, pieni flow-hetki pääsi yllättämään, joten tein vielä pienen sakkolenkin ja kotiin tullessani olin oikeastaan jo hyvällä tuulella.

Jos ulkoliikuntakartta (josssa näkyy ajankohtaiset tiedot latujen kunnostuksesta) vielä huomennakin näyttää Kivikon ja Mustavuoren ladut mustina eli suljettuina, täytyy ihmetellä ulkoiluviraston valitsemaa linjaa: Paloheinän latuja hoidetaan viimeisen päälle, mikä tietysti on hieno juttu, mutta muita latuj selvästi laiminlyödään silloinkin kun ladut voisi aivan hyvin ajaa ja tuoda hiihtomahdollisuudet lähiseudun asukkaiden ulottuville.


,